perjantai 30. toukokuuta 2014

Charles ja Ray Eames tuolit

Eamesin tuolit ovat tehneet minuun vaikutuksen. Niissä on jotain Indie-tyylistä yksilöllisyyttä, helppoutta ja ajattomuutta.



Vaikka niistä näyttää nyt tulleen meikäläisittäin varsin kallis trendituote, ne ovat syntyneet yli kuusikymmentä vuotta sitten halpisversioiksi massojen tuolitarpeisiin. Charles ja Ray Eames näyttivät laajalla tuotannollaan suuntaa kokonaiselle aikakaudelle.



Hankkimani kirja paljastaa, että Eamesit suunnittelivat ensimmäisen lasikuidulla vahvistetun muovituolin vuonna 1948 MoMan järjestämään kansainväliseen "Low-Cow Furniture" -kilpailuun. Pari vuotta myöhemmin he olivat saavuttaneet tavoitteensa muotoillun muovituolin massatuotannosta. Aluksi istuimen värisävyt olivat lasikuidun luonnollisia sävyjä: pergamentti, harmaa ja beige. Myöhemmin kehitettiin uusia värivaihtoehtoja.

Muovisen istuimen jaloiksi suunniteltiin kuusi erilaista vaihtoehtoa puusta ja metallista. Yksi suosituimpia on yhä "Eiffel". Yksi mahdollisti järkevän tavan pinota tuolit ja myös keinutuolivaihtoehto syntyi jo tuolloin.

Yksinkertaiset muovituolit avasivat ovet myös julkisten tilojen tuolituotannolle. Eamesien tandem-tuolit ja tuolijonot tulivat tutuiksi kouluissa, kongressitiloissa, lentokentillä ja erilaisissa odotustiloissa. Tänään ne edustavat retroa ja palaavat paraatipaikoille.



Charles ja Ray Eames tapasivat toisensa vuonna 1940 Cranbrook Academy of Art -taidekoulussa, jonka yksi perustajista on arkkitehtiylpeytemme Eliel Saarinen. Saarisen johdolla Cranbrookista kehittyi amerikkalaisen designin johtava keskus. Charles Eames toimi myöhemmin koulun opettajana. Hän ystävystyi myös Eliel Saarisen pojan, Eero Saarisen kanssa, jonka kanssa hän voitti mm. MoMan suunnittelukilpailun työllä "Organic Chair".



Charles ja Ray Eames osasivat loistavalla tavalla yhdistää molempien vahvuudet: Charlesin arkkitehtuuritaustan ja rakenteiden osaamisen sekä Rayn taiteilijaopinnot ja värien, linjojen ja muotojen hallinnan.  Eamesit eivät luottaneet pelkkiin luonnospiirroksiin - he rakensivat aina valmiit prototyypit töistään. Prototyyppien rakentamisen kautta heille syntyi valtavasti konkreettista osaamista eri materiaaleista - myös uusista mahdollisuuksista.

Eamesit suunnittelivat yli 40 vuoden ajan ja ajan saatossa monet suuryritykset palkkasivat heidät ratkomaan ongelmiaan ja luomaan uutta.


Charles ja Ray Eamesista kehkeytyi maailmankuulu muotoilijapariskunta. Monen monilahjakkaan suunnittelijan tavoin myös heidän elämäänsä kuului myös paljon muuta: arkkitehtuuria, maalaustaidetta, edistyksellistä multimediaa, .... he saivat ihmiset katsomaan uusin silmin ja onnistuivat loistavasti myös oman imagonsa rakentamisessa.

Alla mielenkiintoinen esittely: The architect and the painter.



Terveisin,


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ristiriitainen rottinki

TRENDI

Rottinki on in, ainakin jos uusia sisustuslehtiä on uskominen. Romanttinen, kesäinen, nostalginen ja ympäristöystävällinen materiaali on tullut takaisin!

Oma suhteeni rottinkiin on ristiriitainen. Opiskelijakämppäni nojatuoli on vanha huovilla verhoiltu rottinkituoli, epämukava ja ei niin kaunis... Ja myöhemmin ensimmäisen oman kotini terassikalusteena oli valkoinen, sievä ja pieni kokonaisuus. Kaunis ja käytännöllinen. Molemmista olen luopunut, koska niiden aika on mennyt ohi. Tilalle on tullut uutta.

Ainoat rottinkiset esineet, joista en ole halunnut luopua ovat pappani tekemät rottinkijakkarat ja ompelukori. Aina en ole niistä pitänyt - välillä poloiset ovat odottaneet vuoroaan vinttikomeroissa ja autotalleissa. Viimeiset vuodet ne ovat kuitenkin olleet kodissani käyttöesineinä vaikka niissä näkyy jo vuosien patina. Niillä on ollut aivan valtavasti tunnearvoa.

 
Muistan, miten jännityksellä odotin, kun pääsin pappani kanssa liottamaan rottinkia ennen punomista. Miten kymmenen litran kurkku- tai punajuuripurkki tyhjennettiin, pestiin ja käsiteltiin tuolin sisuksen tukirakenteeksi, rankoja kannattamaan. Miten ensimmäiset pujotukset tehtiin ja miten työt pikkuhiljaa saivat lopullisen muotonsa.


Trooppisissa metsissä nopeasti kasvavat rottinkipalmut ovat ympäristöystävällinen materiaali. Sademetsien liikahakkuut tosin uhkaavat tämänkin ekologisen raaka-aineen tulevaisuutta.

Terasseilla ja verannoilla alun perin suosioon tulleet rottinkikalusteet ovat tulleet niin sanotusti salonkikelpoisiksi ja päätyneet osaksi sisätilojen sisustuksia. Itse pidän nyt  ilolla esillä pappani käsityöt, mutta laajempaa rottinkivalikoimaa en tällä hetkellä kaipaa. Ellen sitten hurahda trendin vietäväksi:).


Papan tekemä lankakori on oikeasti hieno. Taitavaa ja siistiä käsityötä. Rakkaudella tehty, yksilöllisesti lahjan saajaa ajatellen. Tämä on jo toinen korini, pikkutyttönä sain pikkuisen korin, pieniä kutomisia varten. Muistan vieläkin, miten siitä iloitsin. Ja nyt kadun, että elämäni saatossa olen sen hukannut.


Terveisin,