Joka vuosi tuntuu hienolta käynnistää virallisesti joulun odotus. Tänä vuonna lumi on antanut odottaa itseään ja päätimme tehdä pienen kävelyn omassa lähimetsässämme ja kerätä sieltä vihreitä aarteita adventtiasetelmaani. Sammaleinen metsä oli kuin sadusta. Isot tummat oksat kaareutuivat vihreän sammalikon ylle.
Äskettäin Oslon matkalta hankkimani posliiniset kuusenkoristeet pääsivätkin nyt heti tuoreeltaan käyttöön adventtiasetelmassani. Kuusen kävyt ja tammenterho oliva siinä kuin kotonaan. Niilläkin oli minulla vahva merkitys pihapiirin puiden symboleina.
Joulun väriä en ole vielä päättänyt, mutta adventti tuntui valkoiselta. Ehkä siksi, että tumma maa kaipasi vastapainoa. Siksipä ensimmäinen amaryllis oli valkoinen.
Kaunista Adventtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti