sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Jääilmiö lasisarjan designin taustalla

Visiitti Inariin vei minut lasidesignin lähteille. Istahdimme vuoden 2020 ravintolaksi valittuun Aanaariin. Heti alkuun meille tarjoiltiin poreilevaa, raikasta vettä Tapio Wirkkalan suunnittelemista Ultima Thule -laseista. Kuulimme tarinan, miten Wirkkala oli saanut lasien suunnitteluun innoituksen jään sulamisesta Lemmenjoensuu-piilopirtillään, vain kivenheiton päässä. Kuuntelimme haltioituneena. Tarina tekee minuun vaikutuksen, ja Ultima Thule -klassikoita muuttaa meille muistona tästä hienosta matkasta.

 

Lemmensuu on vanha inarinsaamelaisten tila, jonka Tapio Wirkkala osti kesäpaikakseen 1950-luvulla. Lapin luonto ja valo olivat tehneet taitelijaan lähtemättömän vaikutuksen. Hän halusi viettää Lapin erämaassa mahdollisimman paljon aikaa, ja haki luonnosta innoituksen moniin suunnittelemiinsa lasisarjoihin.

Taitelija istui rannassa tuntikausia, ja tarkkaili hiljaisuuden keskellä Padaar-järven jäätä ja joen hiljaista virtausta. Ultima Thule -sarjassa jään sulaminen saa vesipisarat juoksemaan jään pinnassa. Nimi Ultima Thule tarkoittaa maailman laidalla olevaa jään peittämää saarta, jossa aurinko ei koskaan laske.
Paikkaa maailman rajojen pohjoispuolella - kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.



Teknisesti Ultima Thulen tekeminen vaati monia, toinen toistaan seuraavia yrityksiä. Lopulta mestari oli tyytyväinen. Sula lasimassa hakee muotonsa kaiverretuissa muoteissa samaan tapaan kuin sulava vesi jään pintamuodoissa.



Röpelöpintaiset kuohuviinilasit ovat tulleet monille tutuiksi vaikkapa Finnairin lentokoneissa. Tänä talvena ne lensivät sinivalkoisin siivin Inarista meidän mukanamme. 

Seuraan liittyivät On the Rocks - juomalasit, jotka sopivat drinkkien ja cocktailien lisäksi myös veden tai mehun tarjoiluun. Kauneimmillaan ja lähimpänä alkuperäänsä lasit ovat mielestäni kylmän viileän ja raikkaasti kuplivan lähdeveden tarjoilussa


Pohjoisen kaamoksessa saimme ihmetellä valon lisäksi tunturipurojen solinaa juuri ennen niiden jäätymistä. Nyt keväämmällä, täällä Etelä-Suomessa kuulemme taas purojen iloisen solinan jäiden sulaessa.




Tänä talvena ovat monenlaiset jääilmiöt tulleet meille tutuiksi. Välillä autojen ikkunalaseissakin on voinut nähdä sulavien pisaroiden juoksun. Vaikuttavia ovat olleet myös teitä reunustavien kallioiden upeat jäämuodostelmat. Niitä katsellessa olen usein palannut mielessäni Inariin - Ultima Thulen alkulähteille.



Ravintola Aanaarissa kuultua Ultima Thulen syntytarinaa seurasi upea ruokaelämys erilaisia makuja, struktuureita ja savuja. Ihan uudelta listalta, raaka-aineista, jotka juontuvat saamelaisesta ruokakulttuuriperinnöstä. Minkä ihanaa kokemuksen saimmekaan kruusailemattomassa ravintolassa taimenistaan kuuluisan Juutuanjoen törmällä!

Kevätauringon paistaessa, Kalevalan päivän kynnyksellä nostimme maljan kotipihalla kaunista matkaamme muistellen - kuinka ollakaan Ultima Thule -kuohuviinilaseista.



Nautitaan kevätauringosta!

Marja