perjantai 26. joulukuuta 2014

Piparkakkutalot innoittivat arkkitehditkin

JOULU

Piparkakkutaloista on tullut ilmiö. Helsingin Sanomat julkaisi jouluaattona perinteisen piparkakku- talokilpailun voittajan. Se oli  tänä vuonna Ekbergin kahvila ja ratikka.
Upea työ, joka oli vaatinut yli kuusi kiloa piparitaikinaa. Kilpailun taso oli korkea. Ja se myös kiinnosti, sillä kaikkiaan kilpailussa annettiin yli 20.000 ääntä.  (Lue HS:n uutinen tästä)


Meilläkin tyttäreni ovat olleet innostuneita erilaisten piparkakkutalojen kokoamisessa. 
Usein ohjeet on tehty itse.


Tänä vuonna hankin Arkkitehtien piparkakkutalot -kirjan piparileivonnan innoittajaksi. 
Arkkitehti Sirkkaliisa Jetsosen ja kuvaaja Jari Jetsosen kirja on herättänyt ihastusta myös maailmalla.

Tunnetut suomalaiset ja arvostetut ulkomaiset arkkitehdit päättivät ilotella joulutunnelmissa ja suunnittelivat tätä kirjaa varten aivan erityisiä piparkakkutalo-ohjeita. 



Suomalaisista kohteista kirjassa ovat mielenkiintoisia mm. Sirénin piirtämä Eduskuntatalo, arkkitehtikolmikon Gesellius-Lindgren-Saarisen Hvitträsk, Raili ja Reima Pietilän suunnittelma Mäntyniemi sekä historialliset Hämeen linna ja Raaseporin linnan rauniot.


Kansainvälistä väriä edustavat esimerkiksi Gaudin Casa Batilló, New Yorkin Empire State Building, Viljo Revellin suunnittelema Toronton kaupungintalo  ja intialainen Taj Mahal.



Kaikkiin piparitaloihin on kirjassa myös kaavat ja teko-ohjeet, ja tekijät neuvovat, miten paistetaan kaarevia seiniä.


Kirja on mukavaa joululukemista, vaikka ei leipoisi yhtään piparkakkutaloa. Se nimittäin kertoo kaikista mukana olevista taloista pienen, mielenkiintoisen tarinan.

Lisäksi se kuvailee miniatyyrimaailmaa, materiaaleja ja paljastaa mm. että piparkakkutalot ovat lähtöisin Saksasta. Niiden juuret johtavat Grimmin veljesten Hannu ja Kerttu satuun, joka innoitti leipureita tekemään noita-akan mökkejä. Kaiken taustalla on julma tositarina saksalaisen leipurin kohtalosta 1600-luvulla.

Terveisin,


lauantai 29. marraskuuta 2014

Habitat avasi Helsinkiin mustana perjantaina

SISUSTUS

Ranskalainen Habitat on ollut suosiossani jo vuosia. Pariisin matkoillani minulla oli aikaisemmin tapana valita hotelli, joka sijaitsi suuren sisustusliikkeen naapurissa. Tämä antoi mahdollisuuden tuulettaa sisustussuuntauksia ja napata kyytiin pieniä ihanuuksia.

Nyt olen tyytyväinen siitä, että yritys vihdoin on jalkaunut myös Suomeen. Stockmannin shop in shop osastona ranskalaisen modernin tyylin vaikuttavuus ei päässyt oikeuksiinsa.



Avajaiset ajoitettiin maailmalla ostohysteriapäivänä tutuksi tulleeseen kiitospäivän jälkeiseen ns. mustaan perjantaihin (Black friday). Ja hysteriahan avajaisissa vallitsi siitä huolimatta, että samaan perjantaihin liittyy myös luonnonsuojeluväen "älä osta mitään" teema.

Itse en ostanut mitään, en periaatteen vuoksi vaan siksi, että myymälä oli liian täynnä. Suurehkoissa ja avarissa esillepanoissa ei oikeastaan päässyt näkemään kokonaisuutta, koska aina oli joku edessä kasseiseen ja paksuine talvitakkineen. Tyylikkyyden pystyi kuitenkin aistimaan avajaistarjousten keskelläkin.


Joulu oli tietysti vahvasti esillä, kun avajaiset ajoittuivat adventin alle, Yllättävää oli alakerran suurien ikkunasomiteiden slaavilainen  teema. Mystiset kupolikatot jäivät jotenkin irrallisiksi siitäkin huolimatta että moderneissa joulutavaroissa oli häivähdys kuparia tai koukeroa.


Habitatin lanseerausmainonta on ollut ihaltavan hauskaa tarinankerrontaa. Yritys on pyydellyt anteeksi kilpailijoiltaan, naapureiltaan ja helsinkiläisiltä. Eilisen Hesarin etusivulla "vahingossa" ilmestynyt rankankielinen mainos ilmestyi tänään suomeksi. Teaserilmoittelussa esiin otettu kilpailija IKEA päätyi matkimaan Habitatin tyyliä omassa ilmoittelussaan.
Habitat varmasti haastaakin Ikean asteen persoonallisemmalla otteellaan. Samoihin volyymeihin se tuskin kuitenkaan yltää eikä ehkä tähtääkään.


Ilmoittelussa on yhdistynyt tarina, design ja tarjoukset tyylikkäällä tavalla. 60-luvun lopun betonihirvitys Makkaratalokin on noussut designluokkaan retrona. Saman ajan halvat muovijakkarat ovat Vintage designia. Punaisia on vielä jäljellä. Harkitsen ostamista.


Toivotaan, että sama tuore linja voi jatkua Suomen taloustaantumasta huolimatta.
Keskeinen sijainti rautatie- ja metroaseman kupeessa ihan ydinkeskustassa pitänee myymälän myös lähitulevaisuudessa ruuhkaisena ja toivottavasti kannattavana.


Terveisin,

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Ballerina kattaa kirppispöydän ruotsalaiskotien "aarteilla"

KESÄLÖYTÖJÄ

Perinteisellä kesämatkalla Savonlinnaan, käyn joka vuosi Ruotsissa asuvan balettipedagogi  Ritva Kasurisen kirppispöydällä Savonlinnan torilla. Joka kesä oopperajuhlien aikaan Ritva ja hänen argentiinalainen miehensä saapuvat Savon sydämeen.

Ritva on hauska emäntä. Hän hoitaa myynnin ja mies pakkaa ostokset. Pariskunta puhuu keskenään ruotsia ja Ritva antaa asiakkaan laskea, kuinka paljon vaihtorahaa ostoksesta tulisi antaa takaisin. Jollakin kerralla olen ostanut myös Ritvan elämäkerran, jota lukiessa ei todellakaan tylsisty. Kirja kertoo palan suomalaisen tanssin historiaa ja se on kuvaus elämästä, jota Kasurinen omien sanojensa mukaan on tanssinut oikein- ja nurinpäin.

Tunnelma toripöydän ääressä on leppoisaa ja vähintään siellä oppii, että jokaisella tavarallakin on oma tarinansa. Ritva kerää tavarat tukholmalaisista kodeista ja kertoo mielellään myyntipöytänsä aarteiden synnyistä syvistä. Hinnat ovat järkeviä ja kesäturistille sopivia.


Olen kerännyt erilaisia tarjoiluvateja vaikkapa joulupöydän pienille antimille.
Tänä kesänä mukaani tarttui kolmiosainen vati.
Kokeilin heti lootuksensiemenkarkkeja ja kaakaonibsejä.


Viime kesän hankintani oli kristallimalja, joka palvelee nyt olohuoneen lipaston päällä korttien ja valokuvien säilytyspaikkana. Kerään maljaan vuoden aikana tulleet muistot.
Ihanat uushopeiset Vasa-ruokailuvälineet veivät minut.
Puoliskoni puolestaan hurahti kauniiseen maljaan ja sirotelusikkaan.


Pienemmät ruokailuvälineet alkupaloille ovat designiltaan Gammelsvensk.



Terveisin,
Marja

perjantai 30. toukokuuta 2014

Charles ja Ray Eames tuolit

Eamesin tuolit ovat tehneet minuun vaikutuksen. Niissä on jotain Indie-tyylistä yksilöllisyyttä, helppoutta ja ajattomuutta.



Vaikka niistä näyttää nyt tulleen meikäläisittäin varsin kallis trendituote, ne ovat syntyneet yli kuusikymmentä vuotta sitten halpisversioiksi massojen tuolitarpeisiin. Charles ja Ray Eames näyttivät laajalla tuotannollaan suuntaa kokonaiselle aikakaudelle.



Hankkimani kirja paljastaa, että Eamesit suunnittelivat ensimmäisen lasikuidulla vahvistetun muovituolin vuonna 1948 MoMan järjestämään kansainväliseen "Low-Cow Furniture" -kilpailuun. Pari vuotta myöhemmin he olivat saavuttaneet tavoitteensa muotoillun muovituolin massatuotannosta. Aluksi istuimen värisävyt olivat lasikuidun luonnollisia sävyjä: pergamentti, harmaa ja beige. Myöhemmin kehitettiin uusia värivaihtoehtoja.

Muovisen istuimen jaloiksi suunniteltiin kuusi erilaista vaihtoehtoa puusta ja metallista. Yksi suosituimpia on yhä "Eiffel". Yksi mahdollisti järkevän tavan pinota tuolit ja myös keinutuolivaihtoehto syntyi jo tuolloin.

Yksinkertaiset muovituolit avasivat ovet myös julkisten tilojen tuolituotannolle. Eamesien tandem-tuolit ja tuolijonot tulivat tutuiksi kouluissa, kongressitiloissa, lentokentillä ja erilaisissa odotustiloissa. Tänään ne edustavat retroa ja palaavat paraatipaikoille.



Charles ja Ray Eames tapasivat toisensa vuonna 1940 Cranbrook Academy of Art -taidekoulussa, jonka yksi perustajista on arkkitehtiylpeytemme Eliel Saarinen. Saarisen johdolla Cranbrookista kehittyi amerikkalaisen designin johtava keskus. Charles Eames toimi myöhemmin koulun opettajana. Hän ystävystyi myös Eliel Saarisen pojan, Eero Saarisen kanssa, jonka kanssa hän voitti mm. MoMan suunnittelukilpailun työllä "Organic Chair".



Charles ja Ray Eames osasivat loistavalla tavalla yhdistää molempien vahvuudet: Charlesin arkkitehtuuritaustan ja rakenteiden osaamisen sekä Rayn taiteilijaopinnot ja värien, linjojen ja muotojen hallinnan.  Eamesit eivät luottaneet pelkkiin luonnospiirroksiin - he rakensivat aina valmiit prototyypit töistään. Prototyyppien rakentamisen kautta heille syntyi valtavasti konkreettista osaamista eri materiaaleista - myös uusista mahdollisuuksista.

Eamesit suunnittelivat yli 40 vuoden ajan ja ajan saatossa monet suuryritykset palkkasivat heidät ratkomaan ongelmiaan ja luomaan uutta.


Charles ja Ray Eamesista kehkeytyi maailmankuulu muotoilijapariskunta. Monen monilahjakkaan suunnittelijan tavoin myös heidän elämäänsä kuului myös paljon muuta: arkkitehtuuria, maalaustaidetta, edistyksellistä multimediaa, .... he saivat ihmiset katsomaan uusin silmin ja onnistuivat loistavasti myös oman imagonsa rakentamisessa.

Alla mielenkiintoinen esittely: The architect and the painter.



Terveisin,


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ristiriitainen rottinki

TRENDI

Rottinki on in, ainakin jos uusia sisustuslehtiä on uskominen. Romanttinen, kesäinen, nostalginen ja ympäristöystävällinen materiaali on tullut takaisin!

Oma suhteeni rottinkiin on ristiriitainen. Opiskelijakämppäni nojatuoli on vanha huovilla verhoiltu rottinkituoli, epämukava ja ei niin kaunis... Ja myöhemmin ensimmäisen oman kotini terassikalusteena oli valkoinen, sievä ja pieni kokonaisuus. Kaunis ja käytännöllinen. Molemmista olen luopunut, koska niiden aika on mennyt ohi. Tilalle on tullut uutta.

Ainoat rottinkiset esineet, joista en ole halunnut luopua ovat pappani tekemät rottinkijakkarat ja ompelukori. Aina en ole niistä pitänyt - välillä poloiset ovat odottaneet vuoroaan vinttikomeroissa ja autotalleissa. Viimeiset vuodet ne ovat kuitenkin olleet kodissani käyttöesineinä vaikka niissä näkyy jo vuosien patina. Niillä on ollut aivan valtavasti tunnearvoa.

 
Muistan, miten jännityksellä odotin, kun pääsin pappani kanssa liottamaan rottinkia ennen punomista. Miten kymmenen litran kurkku- tai punajuuripurkki tyhjennettiin, pestiin ja käsiteltiin tuolin sisuksen tukirakenteeksi, rankoja kannattamaan. Miten ensimmäiset pujotukset tehtiin ja miten työt pikkuhiljaa saivat lopullisen muotonsa.


Trooppisissa metsissä nopeasti kasvavat rottinkipalmut ovat ympäristöystävällinen materiaali. Sademetsien liikahakkuut tosin uhkaavat tämänkin ekologisen raaka-aineen tulevaisuutta.

Terasseilla ja verannoilla alun perin suosioon tulleet rottinkikalusteet ovat tulleet niin sanotusti salonkikelpoisiksi ja päätyneet osaksi sisätilojen sisustuksia. Itse pidän nyt  ilolla esillä pappani käsityöt, mutta laajempaa rottinkivalikoimaa en tällä hetkellä kaipaa. Ellen sitten hurahda trendin vietäväksi:).


Papan tekemä lankakori on oikeasti hieno. Taitavaa ja siistiä käsityötä. Rakkaudella tehty, yksilöllisesti lahjan saajaa ajatellen. Tämä on jo toinen korini, pikkutyttönä sain pikkuisen korin, pieniä kutomisia varten. Muistan vieläkin, miten siitä iloitsin. Ja nyt kadun, että elämäni saatossa olen sen hukannut.


Terveisin,