kotiliesi

tiistai 19. helmikuuta 2019

Pinkisti kohti kevättä - Marimekon uusi Urna

Kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät ovat saaneet hanget hohtamaan ja antaneet lupauksen valon lisääntymisestä. Mieli on keventynyt ja ilo tulvii sisään. Meille kevään lupauksena saapui myös Marimekon uusi Urna-maljakko - hennon pinkkinä.



Carina Seth-Anderssonin suunnittelemat Urna-maljakot on suupuhallettu. 


Eriväriset ja rennot tulppaanit tuntuivat juuri oikeilta kukilta luomaan iloa ja väriä. 



Kukkien villi tunnelma saa tukea runsaasta Erja Hirven suunnittelemasta Tiara-pöytäliinasta.


Hillityn ja luonnonläheisen talven jälkeen koin hyväksi hetkeksi irrotella
 ja hurahtaa värien vietäväksi.


Iloa ja väri viikkoosi,

torstai 7. helmikuuta 2019

Visiitillä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä

Upea aurinkoinen pakkaspäivä toivotti minut tervetulleeksi Jyväskylään ja Alvar Aalto -museoon. Olin päättänyt piipahtaa museossa työmatkallani. Jo ulkoa päin museosta saa vaikutelman sinivalkoisesta suomalaisesta arkkitehdistä.


Kun kiipeää toisessa kerroksessa olevaan näyttelytilaan sama sininen tunnelma jatkuu. Aallon mestariteos Paimio 41 -tuoli toivottaa vieraan tervetulleeksi yksinkertaisesti seinään kiinnitettynä.


Yläaulassa vierailijaa odottaa Heikki Häiväojan veistos Alvar Aallosta.

Ja näyttelytiloissa huomion kiinnittää  ensimmäisenä Aallon moniulotteinen, puinen kattorakenne.


Näyttely rakentaa pieniä miljöitä ja esittelee Alvar Aallon suunnittelmia huonekaluja, valaisimia, kankaita ja astioita.


Paimion sairaalan suunnittelu rakennuksista sisustuksiin oli Aallon yksi merkittävimmistä suunnittelutöistä. Museossa on esillä yksinkertainen keuhkoparantolan huoneen sisustus.


Aalto suunnitteli kalusteita myös lastenhuoneisiin.



Paimio4 -tuoli on oma suosikkini ja ilahduttavaa oli nähdä museossa tuolin eri versioita luonnoksista, piirroksiin, juliteisiin ja itse huonekaluihin.


Aalto suunnitteli tuolin vuonna 1928 Paimion parantolaan. Tuolin käsinojat on muotoiltu vain yhdestä halkaistusta puuosasta.


Yläkuvassa perinteinen musta ja alakuvassa uudempi valkoinen Paimio 41 -tuoli.





Aallon eri tuolimallit olivat näyttelyssä hyvin esillä. Alakuvan Tuoli 400 "Tankki" seeprakankaalla on klassikko.


Ajattomat mustat nojatuolit: vasemmalla tuoli 45, keskellä  tuoli 406  ja 
oikealla tuoli 402 "Pikku-Paimio"



Tuolit ja jakkarat muodostuvat moduuleista. Jakkarat on kätevä pinota.


Näyttelyssä on esillä myös Aallon valaisimia ja kankaita.


Suomalaisten rakastamat Aalto-maljakot eri versioineen on koottu lasivitriiniin.


Museon myymälä on moderni ja tyylikäs.


Myymälässä on tarjolla näyttelyssäkin esillä olleita tuotteita, mm. kankaita. Siena-kankaan inspiraatio on syntynyt keskiaikaisen, italialaisen Sienan kaupungin korkeista ikkunoista.


Tuoli 402 "Pikku-Paimio" on valittu myös Vitran museoiden miniatyyrikokoelmaan. 


Ilokseni huomasin, että myymälässä oli myös Aino Aallon suunnittelemat Riihitie-kukkaruukut. Ne syntyivät  Aaltojen Munkkiniemen kodin terassikukille ja olivat mukana Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937.


Museomyymälässä on saatavana myös Aallon 120-juhlavuoden erikoistuotteet: numeroidut jakkarasarjat.


Museon yhteydessä toimii myös kahvila, joka tuntui lounasaikaan olevan hyvin suosittu.


Kahvilan kalusteet olivat tietysti myös Aallon suunnittelemia Artek-tuotteita.



Lisätietoja Alvar Aalto -museosta: https://www.alvaraalto.fi/kohde/alvar-aalto-museo/
Linkki museon myymälän verkkokauppaan; https://shop.alvaraalto.fi/kauppa/


Terveisin, 


tiistai 5. helmikuuta 2019

Aikamatka Runebergin torttujen kulisseihin

Tänään vietetään kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin syntymäpäivää.
Runoilijan kotimuseossa Porvoossa ovet ovat auki tänään klo 10-19 ja museoon on koko päivän vapaa pääsy.
Juhlapäivän kunniaksi me kaikki suomalaiset pääsemme nauttimaan Runebergin nimikkoleivoksista, jotka hänen neuvokas puolisonsa Fredrika leipoi. Tarina kertoo, että Fredrika oli loihtinut tortun "mitä kaapista löytyy" -periaatteella kansallisrunoilijan makeannälkään. 
Torttujen taustoja tutkiessani tein pienen aikamatkan Runebergin kotimuseoon.



Fredrika Runeberg leipoi aikanaan Porvoossa kansallisrunoilijallemme tortut keksimuruista, korppujauhoista ja manteleista ja koristeli oman pihan omenista ja vadelmista keitetyllä hillolla. Taitelija nautti välillä torttuja myös aamupalaksi punssin kera. 
Kun Porvoonjoki talvisin jäätyi, saatettiin manteleita joutua odottamaan, sillä kauppalaivat eivät päässeet perille satamaan.



Runebergin kodin museokauppaan on nyt tullut myyntiin porvoolaisen sepän, Tommi Laineen lusikasta takomia, Runebergin tortuille tarkoitettuja kakkulapioita. Niiden avulla korkea herkku on tukeva nosta tarjoiluvadilta. Innostuin ja päätin ostaa kakkulapioita itselleni ja lahjaksi läheisilleni.
Museokaupassa on myös myynnissä itse torttujen leivontamuotteja.



Porvoon taiteilijakodissa elettiin vauhdikasta lapsiperheen elämää. Huoneita oli kymmenen ja osa niistä oli varattu palvelusväelle.
Museoksi muutetuksi kodissa voi vielä aistia perheelle tärkeitä asioita. Keittöön ja puutarhaan on panostettu ja esimerkiksi kaikki runsaat viherkasvit ovat alkuperäisiä, pistoikkaista huolella kasvatettuja.



Pitsiverhot ovat aina kuuluneet kuvaan.


Ja pitsit jatkuvat myös salin tapeteissa.


Tästä tapettikuosista on myös valmistettu myyntiin nimikkomukeja. Ne on valmistanut porvoolainen keramiikkayritys Vaja Finland.


Fredrikan huone on täynnä hänelle rakkaita esineitä ja huonkaluja. Kirjoituspöydän päällä on puinen lipas, jossa Fredrika säilytti talousrahoja. Kynttiläruunu on tehty liittämällä yhteen kaksi lampettia.


Suurella puutarhapihalla oli tärkeä rooli perheen ruokaomavaraisuudessa. Puutarhasta saatiin iso omenasato ja siellä kavoi myös punaisia ja keltaisia vadelmia, karviaisia ja viinimarjoja.



Keittiössä on paljon kupari- ja posliiniastoita ajan hengen tyyliin.


Torttujen resepteistä on monia versioita ja porvoolaiset konditoriat kisaavat kunniasta valmistaa paras Runebergin torttu. Fredirikan perinteinen resepti on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Se löytyi museokaupan postikortista ja Fredrikan keittokirjasta.



Pitsit ja lasitassit istuvat perinteiseen tunnelmaan.






Lisätietoja Runebergin kodista löytyy osoitteesta: https://www.porvoo.fi/runebergin-koti
Museolla on myös omat FB- ja Instagram-tilit.


Illan tummetessa Runebergin kodin viereen sytytetään perinteisesti soihdut arvokasta tunnelmaa juhlistamaan. Soihtukulkue ja Runebergskören BSB saapuvat kotimuseoon kuuden jälkeen.
Runebergin päivän tapahtumista museolla voit lukea lisää: 
https://www.facebook.com/events/249503182631517/


Hyvää Runeberginpäivää!



sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Piano sisustuksessa - haaste vai mahdollisuus?

Piano ja muut soittimet kuuluvat monen perheen elämään. Sisustuksellisesti soittimet ovat mielenkiintoisia ja välillä haastaviakin. Musiikin ammattilaisilla ne ovat usein kodin keskiössä, tärkeällä paikalla kotia ja elämää. Upeat flyygelit keskellä olohuoneita ovat näyttäviä ja usein hyvin persoonallisia myös sisustuksellisesti.

Harrastajilla soittimet taas halutaan usein sovittaa osaksi kodin muuta sisustusta. Meidän pianomme on valkoinen ja se on sijoitettu omalle seinälleen olohuoneessa. Näin se on aina ollut koko perheen käytettävissä tarpeen mukaan, mutta värimaailmaltaan ja olemukseltaan sen on soveltunut osaksi olohuonetta.


Piano on alun perin lahja vanhemmiltani. Heille oli tärkeää, että kotona aloitettu musiikkiharrastus sai jatkua myös omassa kodisssani.


Olohuoneen sohvalta katsottaessa pianoseinä näkyy selkeimmin. Pienikokoinen, yksinkertainen ja valkoinen soitin oli toiveeni. Myös soinniltaan tämä soitin on osoittautunut sopivaksi ja perheemme tarpeisiin riittäväksi.


Pianon päälle ei kannata kerätä paljon tavaraa. Joskus soinnit halutaan päästellä ilmoille kansi auki. Normitilanteessa meillä pianon päälle on kuitenkin sijoitettu symmetrisesti kaksi valaisinta ja kaksi pientä soittajapatsasta.


Pienet rautaiset patsaat edustavat musiikin moninaisuutta. Meilläkin lapset ovat halunneet pianon lisäksi kokeilla mm. viulua, klarinettia, saksofonia, kitaraa ja ukulelea. Pienemmät soittimet on sijoitettu lasten huoneisiin. Ja vieläkin minulla on aarteina tallessa muskariaikojen pieni kannel ja lyömäsoittimien arsenaali.


Ihan valtavan suuri nautinto minulle on se, kun saan kaikki lapset kotiin pianon ääreen ja voimme laulaa yhdessä.


Oma soittamiseni on jäänyt kovin vähäiseksi. Keväisin kuitenkin olen usein ollut mukana kuoroprojektissa ja oman äänen stemmat olen saanut harjoiteltua pianon kanssa kätevästi omissa oloissani.


Tänä keväänä laulan Porvoon Oratoriokuorossa J. Haydnin Nelson-messun. Konsettimme on palmusunnuntaina 14.4. Porvoon tuomiokirkossa. Solisteinamme ovat Tuuli Lindeberg (sopraano), Essi Luttinen (altto), Jere Martikainen (tenori) ja Heikki Orama (basso). Orkesterina Lohjan kaupunginorkesteri. Teoksen johtaa Eric-Olof Söderström.





Terveisin,