Jääilmiö lasisarjan designin taustalla

Visiitti Inariin vei minut lasidesignin lähteille. Istahdimme vuoden 2020 ravintolaksi valittuun Aanaariin. Heti alkuun meille tarjoiltiin poreilevaa, raikasta vettä Tapio Wirkkalan suunnittelemista Ultima Thule -laseista. Kuulimme tarinan, miten Wirkkala oli saanut lasien suunnitteluun innoituksen jään sulamisesta Lemmenjoensuu-piilopirtillään, vain kivenheiton päässä. Kuuntelimme haltioituneena. Tarina tekee minuun vaikutuksen, ja Ultima Thule -klassikoita muuttaa meille muistona tästä hienosta matkasta.

 

Lemmensuu on vanha inarinsaamelaisten tila, jonka Tapio Wirkkala osti kesäpaikakseen 1950-luvulla. Lapin luonto ja valo olivat tehneet taitelijaan lähtemättömän vaikutuksen. Hän halusi viettää Lapin erämaassa mahdollisimman paljon aikaa, ja haki luonnosta innoituksen moniin suunnittelemiinsa lasisarjoihin.

Taitelija istui rannassa tuntikausia, ja tarkkaili hiljaisuuden keskellä Padaar-järven jäätä ja joen hiljaista virtausta. Ultima Thule -sarjassa jään sulaminen saa vesipisarat juoksemaan jään pinnassa. Nimi Ultima Thule tarkoittaa maailman laidalla olevaa jään peittämää saarta, jossa aurinko ei koskaan laske.

Paikkaa maailman rajojen pohjoispuolella - kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.

Teknisesti Ultima Thulen tekeminen vaati monia, toinen toistaan seuraavia yrityksiä. Lopulta mestari oli tyytyväinen. Sula lasimassa hakee muotonsa kaiverretuissa muoteissa samaan tapaan kuin sulava vesi jään pintamuodoissa.

Röpelöpintaiset kuohuviinilasit ovat tulleet monille tutuiksi vaikkapa Finnairin lentokoneissa. Tänä talvena ne lensivät sinivalkoisin siivin Inarista meidän mukanamme. 

Seuraan liittyivät On the Rocks - juomalasit, jotka sopivat drinkkien ja cocktailien lisäksi myös veden tai mehun tarjoiluun. Kauneimmillaan ja lähimpänä alkuperäänsä lasit ovat mielestäni kylmän viileän ja raikkaasti kuplivan lähdeveden tarjoilussa

Pohjoisen kaamoksessa saimme ihmetellä valon lisäksi tunturipurojen solinaa juuri ennen niiden jäätymistä. Nyt keväämmällä, täällä Etelä-Suomessa kuulemme taas purojen iloisen solinan jäiden sulaessa.

Tänä talvena ovat monenlaiset jääilmiöt tulleet meille tutuiksi. Välillä autojen ikkunalaseissakin on voinut nähdä sulavien pisaroiden juoksun. Vaikuttavia ovat olleet myös teitä reunustavien kallioiden upeat jäämuodostelmat. Niitä katsellessa olen usein palannut mielessäni Inariin - Ultima Thulen alkulähteille.

Ravintola Aanaarissa kuultua Ultima Thulen syntytarinaa seurasi upea ruokaelämys erilaisia makuja, struktuureita ja savuja. Ihan uudelta listalta, raaka-aineista, jotka juontuvat saamelaisesta ruokakulttuuriperinnöstä. Minkä ihanaa kokemuksen saimmekaan kruusailemattomassa ravintolassa taimenistaan kuuluisan Juutuanjoen törmällä!

Kevätauringon paistaessa, Kalevalan päivän kynnyksellä nostimme maljan kotipihalla kaunista matkaamme muistellen - kuinka ollakaan Ultima Thule -kuohuviinilaseista.

Nautitaan kevätauringosta!

Marja

Sitä kuusta kuuleminen

Ensilumi kosketti Etelä-Suomeakin, ja pieni pakkanen on luonut viileämmän tunnun. Lenkille tekee mieli laittaa pipo ja lapaset, kietaista huivi kaulaan. Talvi tekee tuloaan ja hyvä niin. Pihapiirin kuuset ovat saaneet hennon lumipeitteen ja lähipellolla puut ovat kuurassa.

Talven tunnelma innoitti vaihtamaan myös kotisohville lämpöisempiä tyynyjä. Yksi niistä on Mum'sin Forest-tyyny. Se kytkee pihakuuset kivalla tavalla sisustukseen. 

Tyynyn on suunnitellut graafinen suunnittelija ja tekstiilitaitelija Teresa Moorhouse. Forest-tyyny on käsinkudottu. Sitä koristavat pörröiset ja kohokuvioiset kuuset. Tyynyjen värivaihtoehdot ovat havunvihreä, luonnonvalkoinen ja uusi vaaleanharmaa, jonka valitsin pitkän harkinnan jälkeen. Kaikki väri olivat kauniita.

Ihastuin siihen, että Mum'sin tuotteissa yhdistyvät pohjoismainen suunnittelu ja perinteinen, taidokas käsityö kehitysmaissa eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi nämä villatyynyt kudotaan mulesing-käsittelystä vapaasta villasta. Pohjois-Intiassa sijaitsevan työpajan työolosuhteita valvotaan, että tuotanto olisi eettistä myös työntekijöiden kannalta.

Minun tyynyni on kutonut Raitu. Hän on yksi paikallisista artesaaneista, jotka saavat työtä Mum's tuotteita valmistamalla. Pienillä valinnoilla täällä voi olla suuri merkitys muualla.

Kävin joitakin vuosia sitten Intiassa ja näin, miten paikallinen naisyhteisö toi omalle alueelleen vaurautta pienimuotoisen yritystoiminnan kautta. He valmistivat ja markkinoivat yhdessä omia käsitöitään. Mum'sin halu edesauttaa intialaisten naisten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin parantamista puhutteli minua.

Marraskuinen aamuaurinko valaisi kotini vieressä olevan kuusikon kauniisti. Luonnon helmassa on oppinut elämään sen ehdoilla. Ja nauttimaan vaikkapa raikkaasta kuusen tuoksusta. 
Ei yhtään hassumpaa löytää kuusikko nyt myös kotisohvalta ja ajatella, että se on tuottanut hyvää myös kaukana Intiassa.

Talvisin tunnelmin,

Marja

Nappula kukkaruukut muuttivat meille

Iittalan uudet Nappula kukkaruukut muuttivat kaupunkikotimme ikkunalaudalle. Ruukut on suunnitellut ruotsalainen muotoilija Matti Klenell. Keraamisissa ruukuissa on selkeä ja yksinkertainen muoto. Niiden avulla viherkasvit voi asettella uudella tavalla. Valitsin kolmesta väristä klassisen valkoisen, koska se sopii eri tiloihin ja eri sisustuksiin ja antaa mahdollisuuksia muutoksille.

Sateisena helmikuun alun viikonloppuna aurinko suvaitsi hetken pilkastaa pilvien lomasta, mikä loi kivat ja niin toivotut valoilmiöt ikkunaseinään.

Vanhan talon korkeat ikkunat ja leveät ikkunalaudat suorastaan kutsuivat vaihteeksi viherkasveja. Ja saivatkin niiden avulla taas ihan erilaisen tunnelman. Samalla ne saavat minut taas hetkeksi ummistamaan silmäni ikkunalautojen kunnostustarpeilta.

Anopinkieli on helppo kasviklassikko, joka sopii minun kaltaiselleni aloittelevalle viherpeukaloille.  Graafinen ilme viehätti, ja kukkakaupan floristi sai minut vakuuttuneeksi siitä, että kasvi pärjää hyvin kaupunkikodin keskuslämmityksessä. Se viihtyy myös auringonvalossa ja tarvitsee kastelua parin viikon välein.

Toinen kasvi, johon viehätyin oli kuningasbegonia, jonka kauniissa lehdissä on upeita kuviota ja väriyhdistelmiä. Minun kasvini hehkuu upean punaisena.
Myös kuningasbegoniaa sanottiin helppohoitoiseksi, ja se saa kuivahtaa kastelujen välillä. Ihan suoraa auringonvaloa ei suositella, joten pitää katsoa, miten kasvi alkaa viihtyä tällä ikkunalla.

Ruukkujen kanssa ikkunalle voi asetella myös muita esineitä. Kokeilin, miten Marimekon Siirtolapuutarha kulhot toimisivat Nappuloiden kanssa.

Lue alla olevista linkeistä myös Kotilieden jutut juuri nyt suosittujen kasvin hoidosta.

Anopinkieli: https://kotiliesi.fi/koti/huonekasvit/anopinkieli-on-sarmikas-mutta-helppohoitoinen-ohjeet-anopinkielen-hoitoon/

Maijat: https://kotiliesi.fi/koti/huonekasvit/maijat-tuovat-kotiin-rehevaa-vehreytta-nain-maijojen-hoito-onnistuu/

Muorinkukka: https://kotiliesi.fi/koti/huonekasvit/muorinkukka-ihastuttaa-vehreydellaan-poimi-tasta-vinkit-muorinkukan-hoitoon/

Muulinkorva: https://kotiliesi.fi/koti/huonekasvit/muulinkorva-on-herkka-kaunotar-parhaat-vinkit-trendikasvin-hoitoon/

Fiikus: https://kotiliesi.fi/koti/huonekasvit/fiikus-hurmaa-sisustajan-nain-pidat-fiikuksesi-tyytyvaisena/

Terveisin,

MUJI avaa Helsingissä 8.11

Japanilainen muoti- ja lifestyle-talo MUJI avaa marraskuun 8. päivä Suomeen Euroopan suurimman konseptimyymälänsä. Se sijaitsee Helsingin Kampin kauppakeskuksessa, josta tilaa on varattu kokonainen kerros.
Vuosi sitten MUJI tuli markkinoillemme pop-up myymälällä, ja tämä vuosi Kampissa on remontoitu tilaa uudelle myymäläkonseptille. Aiemmin tänä syksynä MUJI avasi myymälän Tukholmassa, Åhléns Cityssä.

Kamppiin on tulossa sisustustuotteita, astioita, kirjoja, vaatteita ja kodin tavaroita. Lisäksi myymälän yhteyteen avataan oma kahvila-ravintola.

Kesälomallani minulla oli mahdollisuus tutustua MUJI-myymälään ja sen konseptiin Japanin Fukuokassa. Myymälä on yksi Japanin yli neljästäsadasta myymälästä ja se sijaitsee valtavassa Canal Cityn kauppakeskuksessa. Jotain tämän henkistä kokonaisuutta voimme varmasti odottaa myös Helsinkiin.

Tuotteita ilman brändiä

MUJI on syntynyt vastailmiönä kulutuksen kasvulle ja brändilähtöisyydelle. Yrityksen filosofiaan kuuluu, että tuotteet ovat anonyymejä. Niiden suunnittelijoita tai valmistajia ei nosteta näkyvästi esiin. Tähän viittaa myös MUJIn japaninkielinen nimi Mujirushi Ryōhin, joka tarkoittaa laadukkaita tuotteita ilman brädiä.

Kohtuuhintaisia tuotteita tavallisille ihmisille

MUJI-konseptin ideana on tarjota tavallisille ihmisille yksinkertaisia, kestäviä ja kohtuuhintaisia tuotteita. Niiden suunnittelussa ja tuotannossa panostetaan laatuun. Tuotteiden halutaan olevan myös ekologisesti kestäviä ja tyyliltään ajattomia. 
Kun tuotteita katselee saa juurikin kuvan yksinkertaisuudesta, helppoudesta ja tyylikkyydestä. Mutta toisaalta tuntee hukkuvansa tavaran ja tarjonnan paljouteen.

Asiakaspalvelu keskiössä

Fukuokan myymälään on haluttu luoda miellyttävä tunnelma. Iloiset ihmiset tervehtivät ja tarjoavat apua hymyillen. Merkillistä oli se, että lähes heti, kun meidät oli noteerattu suomea puhuvina asiakkaina, alkoi myymälän musiikkina soida suomalainen Värttinä. Sattumaako vai taitavaa asiakkaiden tunnistamista?

Konseptiin kuuluu myös kirjakauppa. Kiinnitin huomiota suureen lastenkirjojen tarjontaan. Ja Japanissa kun oltiin, olivat mukana myös erilaiset sarjakuvat ja manga. Löytyipä hyllystä myös suomalaisia kirjoja.

Ostosten lomassa voi viihtyä kahvilassa

Vaatteiden, päivittäistavaroiden ja kirjojen myynnin lisäksi ihmisten halutaan viihtyvän MUJI-myymälöissä ja viettävän aikaa esimerkiksi kahvin ja välipalojen ääressä. 

Tältä näytti Fukuokan Café MUJI. Helsingin ravintola tulee olemaan Euroopan ensimmäinen. Konsepti lienee hyvin samantyylinen, jossa tarjolla on kahvia, teetä, leivonnaisia, smoothie-tyyppisiä juomia ja terveystuotteita.

Fukuokan myymälässä oli myös oma ruokatarvikkeiden osasto. Tarjolla oli eniten helppoja valmisruokaratkaisuja.

Konseptimyymälässä on lupa viihtyä ja etsiä ideoita, suunnitella.

Fukuokan myymälässä oli useampi kerros. Siirtymätilat oli hyödynnetty tuote-esittelyille. Tässä näyttävä valaisinten esillepano.

Viherkasvit ovat myös osa MUJI-tuotevalikoimaa. Nähtäväksi jää, onko näin myös Helsingissä.

Euroopan suurin MUJI on kohta täällä

Tällä hetkellä Helsingin Kampissa palvelee pienimuotoinen MUJI pop-up. Mutta kuukauden kuluttua tilanne on täysin toinen.
Odotan mielenkiinnolla uuden konseptimyymälän avautumista. Ostohysteriaa ei minun kohdallani ole tulossa ja MUJIn huippusuositun tuotteen, ultraääniaaltoja hyödyntävän tuoksudiffuuserin olen jo hankkinut.
Minua kiinnostaa erityisesti, miltä näyttää Euroopan suurin MUJI?

Terveisin,

Marja

Alberto Alessi ja vesikannun tarina

Muotoilun maestro, italialaisen designtalo Alessin pääjohtaja Alberto Alessi on tänä vuonna Habitare-messujen kansainvälinen ystävä. Hän esitteli messuilla pitämässään esityksessä italialaisten designtehtaiden historiaa ja lähes sata vuotta vanhan Alessin yritystarinan, vuodesta 1921 alkaen.

Alberto Alessi totesi, että hän syntyi teekannuun isänsä (born in a teapot) kuumimpina suunnitteluvuosina. Itse hän tuli mukaan yrityksen toimintaan 1970-luvulla. Alessi nosti esiin yrityksen historian merkittäviä designereita ja ikonisiksi tulleita Alessi-tuotteita. Yksi niistä on viheltävä vedenkeitin, Kettle 9091, jonka saksalaissyntyinen, Milanoon muuttanut designer Richard Sapper suunnittelu vuonna 1983. Tuote on yhä Alessin tuotannossa. Se on klassikko, joka yhä kuuluu myös eniten myytyjen tuotteiden listalle.

Viheltää Reinin jokilaivojen innoittamaa melodiaa

Innostuin tarinasta valtavasti, sillä minulla on Kettle 9091. Alessin kertoman mukaan kannun suunnittelija Sapper halusi kannuun vihellyksen, joka toi hänelle mieleen lapsuuden runolliset muistot Rein-joen varrelta. Reinin jokilaivat vihelsivät päivästä toiseen hänen lapsuuden maisemissaan. Sapperille oli tärkeää, että vesikannun vihellys kuulostaisi miellyttävältä, jopa melodiselta. Hän haki tuotteeseen ainutlaatuisuutta.

Saksalainen sitkeys palkittiin

Niin sitten etsittiin sopivan melodian tuottamiseen sopivaa menetelmää. Alessi totesi, että tuotteen suunnittelu oli jo vähällä tyssätä siihen, että sopivaa ratkaisua ei tuntunut löytyvän. Lopulta saksalainen sitkeys ja pedanttisuus tuotti tuloksen: Schwarzwaldin alueelta löytyi tuottaja, joka valmisti melodian synnyttämiseen sopivia pillejä.

Ensiksi löytyi vain a-nuotti, "la", jota muusikot käyttävät soittimien virityksessä. Kehitystyön jälkeen saatiin vesipannua varten "mi" ja "ti" soinnut. Kun vesi alkaa kiehua ja höyry tulee ulos kannusta, kannu alkaa soittaa. Ensin yhtä ääntä ja lopulta pientä melodianpätkää.

Messupuheessaan Alberto Alessi intoutui esittelemään ensimmäisen designvedenkeittimensä ääntä ja sen soittamaa melodiaa. Hän sai yleisön hurmaantumaan.



Miten iloinen olinkaan tämän esityksen kuultuani, sillä se toi vielä paljon lisää syvyyttä minulle muutenkin rakkaaseen tuotteeseen. Nyt tiedän, että kaupunkikotini keittiössä Alessin keitin viheltää melodiaa, joka on syntynyt Reinin jokilaivojen nostalgisten merkkiäänien innoittamana.

Teepussilusikka Tèo

Habitare-messuilla on myös Alessin osasto ja pieni pop-up kauppa. Sillä oli entuudestaan tuttuja designtuotteita, mutta myös uusia tuttavuuksia. Ihastuin taidokkaaseen teepussille tarkoitettuun lusikkaan, Tèoon.
Kun siihen asettaa teekupista nostetun, märän teepussin, voi valuvan nesteen vielä kaataa ulos toisesta, nokkamaisesta päästä. Nerokasta, ajattelin, ja minun oli pakko ostaa tuote.
Sen on Alessille suunnitellut designstudio LUCY.D - Karin Santorso, Barbara Ambrosz.

Terveisin,

Marja

Designvalaisin Atollo tuli työhuoneeseen

Rakastuin mustaan, moderniin Atollo-valaisimeen työskennellessäni Kirsti Paakkasen Mainostoimisto Womenassa. Pettämättömästä tyylitajustaan tunnettu sisustaja Kirsti oli sisustanut toimiston ihanilla designtuotteilla. Hän halusi, että toimiston tiloissa viihdytään ja niissä on tilaa luovuudelle. Moni designtuote päätyi tuolloin toivelistalleni ja vuosien saatossa olen huomannut hankkivani niitä yksi kerrallaan.

Yksi näistä haaveistani on ollut Atollo-pöytävalaisin, joka nyt vihdoin päätyi työhuoneeseeni. Kolmesta eri koosta valitsin keskimmäisen, Atollo 239.

Valaisin, joka mullisti käsityksen pöytävalaisimista

Atollo-valaisimen suunnitteli palkittu italialainen arkkitehti ja huonekalumuotoilija Vico Magistretti. Atollo-valaisimet Magistretti suunnitteli vuonna 1979, neljäkymmentä vuotta sitten. 

Modernissa valaisimessa yhdistyvät geometriset muodot: kartio, sylinteri ja puolipallo. Ilme on pelkistetty ja yksinkertainen. Ei ihme, että siitä on tullut klassikko.

Compasso d’Oro -muotoilupalkinto

Atollo palkittiin vuonna 1979 Italian merkittävimmällä ja kansainvälisesti arvostetulla Compasso d’Oro -muotoilupalkinnolla. Suomalaisista suunnittelijoista kyseisen palkinnon ovat saaneet Kaj Franck, Eero Aarnio ja Harri Koskinen. Ilokseni huomasin, että Atollo tuli työpöydälleni juuri Koskisen suunnitteleman Lantern-kynttilälyhdyn viereen.

Kansainvälisten museoiden kokoelmissa

Atollo-valaisin on otettu useiden taidemuseoiden, mm New Yorkin modernin taiteen museon MOMAn pysyviin kokoelmiin. Geometristen muotojen lisäksi suunnittelija on onnistunut yhdistämään valaisimen valokiilan tietyn veistoksellisuuden. Valoa voi säädellä himmentimen avulla tilanteen ja valaistustarpeen mukaan. Juuri tämä mustavalkoinen, graafinen tunnelma sai minut aikanaan ihastumaan tähän valaisimeen.

Mustan, metallisen Atollo 239 -valaisimen korkeus on 50 cm. 

Kun elokuun ihana ilta-aurinko luo viimeiset säteensä työhuoneeseeni, ei Atollon-valoa vielä tarvita. Mutta syksyn edetessä ja päivien valon lyhentyessä, Atollo valaisee ja luo tunnelmaa työhuoneessani.

Lue lisää designvalaisimista ja poimi oma suosikkisi Dekolehden jutusta, 

jossa esitellään 18 ihanuutta: 

https://kotiliesi.fi/deko/designvalaisin-x-18-katso-dekon-ajankohtaiset-valaisinvalinnat/

Terveisin,

Marja