kotiliesi

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Alvar ja Aino Aalto: Villa Mairea

Kävin tänään katsomassa Virpi Suutarin ohjaaman, kiitetyn Aalto-dokumentin. Modernismin mestareista kertova elokuva alkaa Aaltojen yhteisestä suunnitteluprojektista, Villa Maireasta. Kamera kuvaa talon julkisivua, kiipeää pitkin seinää, kaartaa pihamiljööseen ja hehkuttelee turkoosinsinisen uima-altaan tunnelmissa.



Alvar Aalto suunnitteli rakennuksen Ahlström-yhtiöiden johtajapariskunnalle Harry ja Maire Gullichsenille. Talo valmistui vuonna 1939. Sisustuksesta vastasi Aino Aalto. 

Suutarin elokuvassa Maire ja Harry Gullichsenin poika, arkkitehti Kristian Gullichsen muistelee lapsuusaikojaan ja paikallisten reaktioita modernin ja erikoisen rakennuksen rakentamisesta. Villa Maireaa pidettiin rumana, todella rumana ja ajateltiin, että siinä ei ole kattoa laisinkaan. Aallon nuoruuden radikaali rakennustyyli poikkesi totutusta.




Suutarin elokuva sukeltaa Aaltojen elämään hienolla tavalla. 

Minä palaan uima-altaan havumaisemista kesämuistoihini Noormarkun Villa Maireaan. Visiitti Villa Maireaan on ollut to do -listallani jo pitkään, ja nyt tämä haave toteutui.


Alvar Aalto suunnitteli Villa Mairean uima-altaasta munuaisen muotoisen. Sen reunalla sijaitsee suomalainen sauna, perinteinen sellainen.


Talo on edelleen suvun yksityiskäytössä, joten vierailijoita otetaan vastaan pienissä ryhmissä, aikavarauksen perusteella.  Sisätiloista esitellään vain alakerta, yläkerta on täysin yksityinen. Siellä sijaitsevat makuuhuoneet. Ja Pariisissa maalausta opiskelleen Maire Gullichsenin ateljee, talon yksityisin huone, johon perhekin sai tulla vain Mairen luvalla.
Valokuvaus on sisätiloissa kielletty, ja ostin itselleni muistoksi taloa esittelevän kirjan, jotta kaikki ihanuus pysyisi mielessä.

Sisustuksen suunnitteli Aino Aalto. Tyylissä näkyy Ainon ihannoimat japanilaiset vaikutelmat. Kalusteissa on paljon korituoleja. Takkaryhmän ääressä tyylikkäät huonekalut ja upeita beni ouarain -paimentolaismattoja. Koko alakerta on toiminut myös johtajaperheen edustuskotina, siellä sijaitsee myös iso ruokasali. 

Aino Aalto on suunnitellut myös ruokasalin kaapistot, kätevät tarjoilupöydät ja vitriinit. Vitriineissä ja ikkunalaudoilla säilytettiin upeaa Picasson keramiikkaa.
Vieressä on keittiö, josta vieraille tarjoiltiin ateriat. Keittiössäkin on hienoja, työtä helpottavia Ainon oivalluksia, mm kahdelta suunnalta aukeava shampanjakaappi.

Aallot ja Maire Gullichsen perustivat yhdessä Artekin. Myös Maire suunnitteli tuotteita kokoelmaan, esimerkiksi maitolasista tehdyt juomalasit lastensa maidonjuontiin. Hän ei pitänyt valuvan maidon jäljestä läpinäkyvässä juomalasissa. 


Maire Gullichsen oli myös armoitettu taiteen suosija ja keräilijä. Hän oli perustamassa Suomeen vapaata taidekoulua ja toi lukuisia kansainvälisiä näyttelyitä. Yksi Villa Mairean suunnittelun lähtökohta oli yhdistää taide ja luonto.

Kotimaisen taidekokoelmansa Maire lahjoitti Porin kaupungille sillä edellytyksellä, että kaupunkiin rakennettiin taidemuseo. Mairen upea ulkomaisen taiteen kokoelma on esillä Villa Maireassa. Seinälle nostetut työt vaihtelevat, tänä kesänä ripustettuina olivat mm. Picasson, Légerin, Modiglianin ja Braquen teoksia. Poikkeuksena oli myös Helene Schjerfbeckin klassinen hedelmäasetelma. Ja oli hauskaa löytää seinältä Andy Warholin Mao. Lisäksi seinältä saattoi tunnistaa Miron ja Chagallin töitä. Matissen työ ostettiin Taidehalliin itse järjestetystä näyttelystä. Ikkunalaudalla seisoo Degasin balettiaiheinen veistos.

Tarina kertoo, että Maire peri maatilan ja osti koko perinnöllään Juan Grisin Keltainen kitara -maalauksen. Ennakkoluulotonta sijoittamista tai modernin taiteen loistavaa tuntemusta. Taideteos on noussut arvossaan. Aikalaiset vitsailivat, että Maire luopui maatilastaan, mutta sai porsaan.


Puutarha on upea, siellä on paljon ruusuja ja tietysti valkoisia päivänkakkaroita. Löytyypä sieltä myös Artekille suunnitellut päivänkakkaraa muistuttavat Aurinko-puutarhakalusteet.



Puutarhassa, ulkotakan ääressä ovat myös tutut Artekin Provence -lastutuolit. Virpi Suutarin elokuva paljastaa, että alun perin Artekin huonekalut eivät olleet kalliita. Artekin tehtävänä oli tuottaa moderneja kalusteita suomalaisiin koteihin. 







Villa Mairea on osa Ahlströmin upean ruukkialueen kokonaisuutta. Myös itse ruukkialueeseen kannattaa ehdottomasti tutustua. Siellä voi ruokailla laadukkaassa klubiravintolassa ja yöpyä yksilöllisissä majoitusrakennuksissa.




Me yövyimme Vainiolassa, vierastalossa, johon Alvar Aalto suunnitteli peruskorjauksen 1940-luvulla.  Talosta on upeat näkymät sekä joelle että viereisille pelloille. Alun perin talo on rakennettu 1890-luvulla ja se on toiminut ruukin kiinteistöpäällikön, johtajan oikean käden, kotina.


Aallon henki on säilytetty myös sen myöhemmässä renovoinnissa. Talon huoneet on sisustettu Artekin kalusteilla, ja käytössä on myös huonekalujen uniikkikappaleita. 
Minua ilahduttivat myös talon tyyliin sopivat, Johanna Gullichsenin, Mairen pojantyttären ihanat pellavaiset kylpytekstiilit.


Ostin Villa Mariesta myös Maire Gullichsenin lapsuutta ja nuoruutta kuvaavan kirjan  "Sateenkaaren värejä ja tummia sävyjä". Kirjan toinen toimittaja on Maire Gullichsenin tytär professori Lilli Alanen. Paitsi, että kirja kertoo Alhströmien ja perheestä ja Mairen nuoruusvuosista se on samalla hieno kurkistus myös ruukkikylän elämään.

Divarista löysin Taideteollisuusmuseon julkaiseman Helena Woirhayen kirjan: Maire Gullichsen Taiteen juoksutyttö. Maire kutsui itseään tällä nimellä. Kirjassa avataan Gullichsenin suhteita kansainväliseen, etenkin ranskalaiseen taideyhteisöön, taiteilijoihin ja taidekauppiaisiin. Maire toi paljon teoksia Suomeen, hänen missonsa oli avata suomalaisten silmiä hänen aikakautensa nykytaiteelle.

Tässä vielä linkki Maire Gullichenin haastatteluun Ylen sarjassa Pro arte utili. Maire kertoo ystävyydestään Alvar ja Aino Aaltoon, Villa Maireasta ja suhteestaan moderniin taiteeseen. Katso Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-1632132



Terveisin
Marja






torstai 6. elokuuta 2020

Kurkistus Tuusulan Asuntomessuille

Asuntomessut avautuivat tällä viikolla 50. kertaa. Nyt Tuusulassa, Rykmentipuistossa. Teemana messuilla on moderni kyläkaupunki, jossa haetaan kylämäistä yhteisöllisyyttä. Alue on tiiviisti rakennettu, sille tyypillistä ovat näyttävät katu- ja pihakiveykset sekä monimuotionen asuminen. Kokoaisuus yllätti, mutta viehätti.
Alueella on paljon istutuksia, penkkejä ja puistoa yhteisöllisyyden luomiseksi. Autoilua on haluttu rajoittaa, kylän raitti on suunniteltu yhteistö viitymistä varten.
Vaikutelma on laadukas ja viimeistelty. Jopa penkit ja katuvalot on suunniteltu värimaailmaltaan talojen ja kiveysten väreihin sopiviksi.
Asuinalueen reunalla on tilaa istutuksille ja hyötypuutarhoille. Lähellä ovat myös lenkkipolut luonnon helmassa. Jo messuille tullessaan voi bussimatkan sijaan ottaa 1,5 km reippailun tai pyöräilyn metsän keskellä kulkevaa luontoreittiä pitkin.

Myös talojen väliin on istutettu kasvillisuutta. Monet asukkaat ovat innostuneet hyötyviljelystä.
Alueen talot edustavat myös kylämäistä monipuolisuutta: on puutaloja, kivitaloja, townhouseja, kerrostaloja...
Värimaailmassa korostuvat valkoiset ja tummat talot. Myös kauniit puun sävyt on nostettu esiin.
Näyttävä hirsirakennus tuo erilaisuutta värimaailmaan. Sen edustalla hehkuu talon ilmeeseen sävytetty,  terrakotan värinen kiveys.

Suojaisat sisäpihat ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Ne on suunniteltu viihtymistä varten. Terassit ja patiot tuovat elämää ulos. Pihojen somistuksessa on tuotu esiin yksilöllisiä ratkaisuja.
Kukkivia kasveja on vain vähän, havut ja heinäkasvit ovat suosittuja.
Kasvit ja istutukset on rajattu erilaisiin istutusaltaisiin. Ne tuovat ryhtiä ilmeeseen.

Talojen seinustat on huolellisesti suunniteltu ja rakennettu.

Sisutuksissa korostuvat ilmavuus, vaaleat värit ja vaalea puu. Messujen teemana on myös taide ja sitä on haluttu tuoda esiin kaikissa sisustuksissa.


Keittiöt ovat vaaleita tai tummia. Selkeitä, yksinkertaisia ja suoralinjaisia.

Makuuhuoneissakin toistuu yllättävän samanlainen ilme, suositulla väriteemalla: vaaleus ja puun sävyt.

Myös kylpy- ja kodinhoitotiloissa oli selkeästi kaksi värimaailmaa: vaalea ja tumma.

Yksi mielenkiintoinen teema messuilla on hiljainen äänimaailma. Tiiviissä yhteisössä halutaan korostaa rauhaa ja haluttuun äänimaailmaan kiinnitetään nyt paljon huomiota. Tämä näkyy esimerkiksi katemateriaalien valinnassa, mutta myös sisätilojen akustiikkaratkaisuissa. Akustiikkalevyjä voi sijoittaa kattoon tai vaikkapa tauluksi seinälle, omalla printtikuviolla varustettuna.
Asuntomessut ovat avoinna 30.8.2020 saakka. Liput messuille tulee ostaa etukäteen netistä itselle sopiavaan päivään ja kellonaikaan: asuntomessut.fi


Terveisin,
Marja