logo

lauantai 25. elokuuta 2018

Muinaistulien yö ja tikkupullaa

Elokuun viimeisenä viikonloppuna poltetaan tulia kuin hyvästiksi kesälle. Saaristomerellä juhla on saanut nimekseen muinaistulien yö. Muualla rannikolla tai sisämaassä puhutaan enemmän venetsialaisista, joita vietetään nimenomaan mökkeily- ja veneilykauden päättäjäisenä.

Perheemme on ulkosaaristossa sijaitsevan Jurmon saaren suuri ystävä ja saarella vietetyn muinaistulien yön jälkeen tulien polttamisesta on tullut meille jokavuotinen tapa myös Porvoossa.
Jos emme pääse saaristoon tai meren rantaan,  kokoonnumme omalle terassille ja puutarhaan  kynttilöiden ja tulien ääreen ja katsomme illan tummumista elokuun pimeäksi yöksi.  Käytämme juhlasta myös nimeä muinaistulien yö, saaristolaisten tapaan.


Muinaistulilla on jo vuosisatojen ajan osoitettu merenkulkijoille turvallinen reitti satamaan tai varoitettu saariston asukkaita vaarasta. Sittemmin  muinaistulia on alettu polttaa Itämeren maiden yhtenäisyyden kunniaksi. Tulista on rakentunut konkreettinen yhteys Itämeren rannalla sijaitsevien maiden kesken ja mereltä päin katsottuna ainakin Saaristomeren rannoilla  tulia näkyy lähes katkeamattomana nauhana.

Nykyisin muinaistulien juhlalla on myös symbolinen merkitys osana Itämeren suojelua. Tämä teema sopii loistavasti myös tähän iltaan, koska tänään olemme viettäneet myös Suomen luonnon päivää.



Kuvat  kertovat elokuun illan tummumisesta terassillamme.


Lopulta valona on vain tuli ja kynttilät.
 Ja tulen hiipuessa hiillos luo vielä viimeiset valonsäteet.



Tulen ääressä on hauskaa myös puuhailla. Joskus olemme halstranneet kalaa, joskus teemana ovat olleet smores. Tänä vuonna päädyimme perinteiseen leiriherkkuun - tikkupulliin, jotka saivat kypsyä rauhassa tulen tuntumassa ja levittää ihanaa pullantuoksua koko pihapiiriin.


Elävä tuli on hallittuna uskomattoman ihana elementti. Sen katseluun ei kyllästy lainkaan. 
Ja se ääni, pieni humina ja rapsahdukset suorastaan rauhoittavat.







Illan edetessä pienen pieni sade alkoi rapista tulipaikkamme ylle kaartuvan vaahteran lehdille. Saimme vaahteran suojassa, kaikessa rauhassa sanoa hyvästit tulelle ja tunnelmalle. Ja sitten siirtyä sisälle sateelta suojaan.


Lopuksi vielä pari rakasta muistokuvaa Jurmon saaren muinaistulien yöstä, 
jonka ainutlaatuinen tunnelma on piirtynyt mieleeni ikiajoiksi. 



Perinteisiin kuuluu, että saaren väki kokoontuu yhdessä kalliolla kaatamaan juhannussalon.  Miehet kaatavat salon maahan ja naisväki riisuu sen koristukset. Kesää hehkuneet pihlajanoksat ja kesäkukista tehdyt kuihtuneet seppeleet leikataan irti ja  poltetaan saaren rannassa, tulilla.


Tulen lämmössä ja valossa oltiin vaisuja ja valmistauduttiin syksyyn. 
Haikea viulumusiikki tuki tunnelmaa. Kesä on loppunut, tervetuloa syksyn tuulet.


Hyvää muinaistulien yötä!


sunnuntai 19. elokuuta 2018

Alvar Aalto klassikko: Paimio 41 -tuoli tuli työhuoneeseen

Tämä ihana kesä jatkuu aina vaan. Aloitin työt jo kolme viikkoa sitten, ja olen saanut nauttia kesän ihanasta valosta myös kotona töitä tehdessäni. Olemme kesän aikana siivonneet tiloja ja kalustaneet niitä vähän uusiksi. Alvar Aallon Paimio 41 -tuoli muutti meille myös hiljakkoin.


Suuren arkkitehdin ajaton mestariteos on ollut haaveeni jo vuosien ajan.


Työhuoneen ikkuna avautuu pihaan. Se on minun huoneentauluni. Talvella näen illan tummat sävyt ja pakkaspäivän puut. Kesällä piha kukkii suoraan sisälle. Ihaninta on valo. Se koskettaa aina.


Valo maalaa lattiaan ja seinään omat kuvionsa.

Mikä on Paimio-tuolin historia?

Alvar Aalto suunnitteli Paimio-tuolinsa jo 86 vuotta sitten Paimion tuberkuloosiparantolaan. Aalto halusi toteuttaa puusta lämminhenkisen tuolin, joka edistäisi potilaiden hyvinvointia sekä toiminnallisuudeltaan että kauneudeltaan. Tässä tuolissa potilaiden oli hyvä hengittää.
Ja siinä on yhä hyvä vetää henkeä ja ottaa ajatustuokio työn ääressä tai työpäivän jälkeen.

Aiheeseen liittyvää Alvar Aalto -säätiön sivuilta: https://www.alvaraalto.fi/tyo/paimio-tuoli/



Yksikertainen tuoli edusti designiltaan ekologisuutta jo aikana, jolloin koko käsitettä ei tunnettu.


Viimeisten auringosäteiden myötä toivotan hyvää alkavaa työviikkoa!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Sade toi syyshortensiat maljakkoon

Helteinen kesä on saanut kaikki kesäkukat kukkimaan etuajassa. Jo elokuun alkupuolella ovat siis upet syyshortensiat jo täydessä kukassaan. Voimakas sade piiskasi hortensiapensastani ja sai raskaat kukinnot notkumaan. Oli aika keventää pensaan taakkaa ja katkoa kukkia maljakoihin. Näyttävät kukat ovat kauniit ihan sellaisenaan.


Sateen piiskaamat suuret kukinnot ylettyivät melkein maahan saakka.


Hortensiat näyttävät kivoilta myös täysin valkoisessa maljakossa.




Ihanat sadepisarat - kuin kastehelmet.



Terveisin,


torstai 2. elokuuta 2018

Pientä pintaremonttia kylppärissä

Kesäloman lopuksi saimme tyttäreni kanssa inspiraation tehdä pientä pintaremonttia kylppäritiloissa ja viimeistellä pienellä budjetilla tiloja siistimmiksi. Muutaman päivän työrupeamasta tuli hyvä mieli ja tilat saivat uutta ilmettä.


Kylppärin tumma pöytätaso oli päässyt huonoon kuntoon ja oli korkea aika kunnostaa se. Otettiin tyttären kanssa esiin tasohiomakone ja käynnistettiin hommat.


Kun pinta oli saatu hiottua tasaiseksi oli aika aloittaa vahaus.


Valitsimme tuotteeksi Bloom-puuvahan, värinä Muskotti.


Lopputulos on mielestämme hieno. Kun pöytä vielä stailattiin Broste Copenhagenin pienillä kaakaonsävyisillä keramiikkapurkeilla, olimme tyytyväisiä.


Pienen wc:n maalattu seinä oli muuttunut nurhuiseksi ja saumat olivat halkeilleet. Päätimme paklata saumat siistiksi ja maalata seinään uutta ilmettä Tikkurilan Tunto-maalilla.



Valitsimme Tunto hieno -maalin, värinä Stauroliitti. Pohjamaalina käytetään samansävyistä maalia, jonka päälle vedetään rouheinen Tunto omalla tyylillä.


Uusitut sävyt vaativat myös pyyhkeiltä uutta väriä, joten pääsimme myös stailausostoksille.


Seuraava kohteemme oli saunan pesutilan pöytätaso, joka sekin joutui tasohiomakonekäsittelyyn.


Hiottu pinta käsiteltiin värittömällä mehiläisvahalla ja siitäkin tuli tasainen ja kaunis.


Myös saunantilan pöytätaso sai Broste Copenhagenin pienet keramiikkapurkit - ruukun sävyisenä.
Uusi pyykkikori valittiin samaan linjaan.


Purkkien ja pikkuruukkujen muotokieli jäi alitajuntaani varmaankin Porin Asuntomessuilta, jossa kamerani ikuisti kauniin ryhmän - tosin ihan eri käyttötarkoituksessa. Tämä on hyvä osoitus siitä, miten inspiraation voi saada mistä vain. Myös halu uudistaa kotia syttyi messuilla uusia ihania tiloja katsellessa. Ei siis ollut mikään turha messukeikka.



Terveisin,