Jääilmiö lasisarjan designin taustalla

Visiitti Inariin vei minut lasidesignin lähteille. Istahdimme vuoden 2020 ravintolaksi valittuun Aanaariin. Heti alkuun meille tarjoiltiin poreilevaa, raikasta vettä Tapio Wirkkalan suunnittelemista Ultima Thule -laseista. Kuulimme tarinan, miten Wirkkala oli saanut lasien suunnitteluun innoituksen jään sulamisesta Lemmenjoensuu-piilopirtillään, vain kivenheiton päässä. Kuuntelimme haltioituneena. Tarina tekee minuun vaikutuksen, ja Ultima Thule -klassikoita muuttaa meille muistona tästä hienosta matkasta.

 

Lemmensuu on vanha inarinsaamelaisten tila, jonka Tapio Wirkkala osti kesäpaikakseen 1950-luvulla. Lapin luonto ja valo olivat tehneet taitelijaan lähtemättömän vaikutuksen. Hän halusi viettää Lapin erämaassa mahdollisimman paljon aikaa, ja haki luonnosta innoituksen moniin suunnittelemiinsa lasisarjoihin.

Taitelija istui rannassa tuntikausia, ja tarkkaili hiljaisuuden keskellä Padaar-järven jäätä ja joen hiljaista virtausta. Ultima Thule -sarjassa jään sulaminen saa vesipisarat juoksemaan jään pinnassa. Nimi Ultima Thule tarkoittaa maailman laidalla olevaa jään peittämää saarta, jossa aurinko ei koskaan laske.

Paikkaa maailman rajojen pohjoispuolella - kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.

Teknisesti Ultima Thulen tekeminen vaati monia, toinen toistaan seuraavia yrityksiä. Lopulta mestari oli tyytyväinen. Sula lasimassa hakee muotonsa kaiverretuissa muoteissa samaan tapaan kuin sulava vesi jään pintamuodoissa.

Röpelöpintaiset kuohuviinilasit ovat tulleet monille tutuiksi vaikkapa Finnairin lentokoneissa. Tänä talvena ne lensivät sinivalkoisin siivin Inarista meidän mukanamme. 

Seuraan liittyivät On the Rocks - juomalasit, jotka sopivat drinkkien ja cocktailien lisäksi myös veden tai mehun tarjoiluun. Kauneimmillaan ja lähimpänä alkuperäänsä lasit ovat mielestäni kylmän viileän ja raikkaasti kuplivan lähdeveden tarjoilussa

Pohjoisen kaamoksessa saimme ihmetellä valon lisäksi tunturipurojen solinaa juuri ennen niiden jäätymistä. Nyt keväämmällä, täällä Etelä-Suomessa kuulemme taas purojen iloisen solinan jäiden sulaessa.

Tänä talvena ovat monenlaiset jääilmiöt tulleet meille tutuiksi. Välillä autojen ikkunalaseissakin on voinut nähdä sulavien pisaroiden juoksun. Vaikuttavia ovat olleet myös teitä reunustavien kallioiden upeat jäämuodostelmat. Niitä katsellessa olen usein palannut mielessäni Inariin - Ultima Thulen alkulähteille.

Ravintola Aanaarissa kuultua Ultima Thulen syntytarinaa seurasi upea ruokaelämys erilaisia makuja, struktuureita ja savuja. Ihan uudelta listalta, raaka-aineista, jotka juontuvat saamelaisesta ruokakulttuuriperinnöstä. Minkä ihanaa kokemuksen saimmekaan kruusailemattomassa ravintolassa taimenistaan kuuluisan Juutuanjoen törmällä!

Kevätauringon paistaessa, Kalevalan päivän kynnyksellä nostimme maljan kotipihalla kaunista matkaamme muistellen - kuinka ollakaan Ultima Thule -kuohuviinilaseista.

Nautitaan kevätauringosta!

Marja

Kaj Franckin suloiset Soinnut

On koittanut kevään juhlien aika! Ensin on helatorstai ja sitten päättyvät koulut. Lapset ja nuoret kirmaavat kesälaitumille, uudet ylioppilaat ja ammatteihin valmistuvat viettävät ikimuistoisia juhliaan.  On aika kattaa pöytä.

Pari viikkoa sitten ilahduin suunnattomasti, kun löysin Finlandia-talon Café Verandan Designtorilta täydennystä isoäidiltäni samaan Kaj Franckin Sointu-kahvikuppisarjaan. Vuosien saatossa kuppeja ja lautasia oli rikkoontunut ja ilolla ostin niitä nyt lisää.

Kaj Franck suunnitteli Arabialle RH-mallisen kahviastiaston jo 1940-luvun lopulla ja vuosina 1954-1959 sitä valmistettiin Sointu-nimellä. Materiaalina on kotimainen sävyposliiniksi kutsuttu massa, jota värjättiin rautaoksidilla pinkiksi kobolttikloridilla siniseksi ja kromiitilla vihreäksi. Sarjan väreihin kuuluivat myös hento harmaa ja kerma.

Sodan jälkeisenä nousukautena haluttiin uutta ilmettä myös astiastoihin, Franck osasi olla ajan hermolla: yhdistää värit ja hänelle tutun graafisen muodon.

Minulle tämä ihana astiasto on muisto lapsuuteni juhlahetkistä, kun sain istua Saimi-mummon herkkupöytään. Ihailin hentoja kuppeja ja käsittelin niitä varovaisen arvokkaasti.

Kun asettelin kuppeja kuvaukseen ja pöytään, minulle tuli mieleeni tämän päivän Koko-astiasto, jossa pastellin sävyiset astiat on suunniteltu toisiinsa sopiviksi ja yhdessä yhdisteltäviksi.

Niin sitten ryydyin varioimaan. Kerma pullalautanen, pinkki tassi ja vihreä kuppi tai vihreä pullalautanen pinkki tassi ja kerma kuppi...

Kaunis sininen tuo mieleeni tyttäreni lempikukat, keväiset ja hennot lemmikit.

Sokeriastia minulla on, mutta kermakko on mennyt rikki. Se on kesän kirpparikierroksen ostoslistalla.
Olen tosin huomannut, että Sointu-astioita on vaikea löytää, niitä ei ole kovin paljon tarjolla.

Ja sitten taas - pullalautasten väriskaala esiin.

Ihanan hennot pastellikupit sopivat kesäiseen juhlapöytään, jopa ulos aurinkoon - tuomien ja syreenien huumaavaan tuoksuun. Enää puuttuvat vai pikkulusikat ja servetit.

Kakut ja kukat voi sävyttää juhlakattauksen sävyihin ja kesän keveyteen.

Terveisin,

Valmiina vapun väri-iloitteluun!

Kevään ihana aurinko on villinnyt meidän pihatöihin ja innostanut juhlaan. Kun vappuun on enää pari päivää ajattelimme nostaa astiat esiin ja valmistella kattaukset kuntoon. Osa tarjoiluista meni tietysti jo tänään parempiin suihin, mutta niinhän aina, kivan juhlan valmisteluissa käy.

Tänä vuonna vapun teemaksi on valittu väri. Tyylikkyydestäkin sopii nyt tinkiä, kun annetaan värien loistaa. Maija Louekarin Siirtolapuutarha-pöytäliina kaikessa väriloistossaan on nyt kaiken keskiössä.

Se saa seurakseen espanjalaiset, käsintehdyt shampanjalasit.

Värikylläisyydessä on oma tunnelmansa, joka sopii vapun villimpään menoon.

Valkovuokot kukkivat Marimekon lasipikareissa, jotka olen ostanut aikanaan Kirsti Paakkasen markkinoille tuomasta lasisarjasta.

Pinkki rose shampanja ja värikäs alkoholiton sopivat värikkääseen fiilikseen.

Vappukukkina pinkki tulilatva ja valkoinen hortensia.

Gateaun mustaherukka-suklaakakku on herkullinen. Se sopii myös vegaaniseen ruokavalioon.

Ja kahvikansa voi nauttia minidonitsit vaikkapa tuplaespresson kera.

Vapun juhlintaan valmistaudutaan myös pihalla.

Pihakattauksen runkona Pia Holmin Marimekolle suunnittelema pöytäliina Tuliainen. Se on palvellut monissa kesäjuhlissa ja tulee tänäkin vuonna tuomaan väriä vappuumme. Keväänvihreä, pinkki, lila ja valkoinen toistuvat kattauksessa.

Boolikannussa on tällä kertaa tarjolla raikas, sokeriton omenalimonadi limen kera.

Pihan vappukukka on tänä vuonna ihanan pinkki hortensia.

Myös ensimmäiset orvokit pääsivät piharuukkuihin vapun kynnyksellä.

Ja luonnon oma kukkaloisto on nostanut valkovuokot valloilleen ympäri pihaamme.

Kevään herääminen on ihan parasta aikaa!

Hauskaa vappua!

Aikamatka Runebergin torttujen kulisseihin

Tänään vietetään kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin syntymäpäivää.
Runoilijan kotimuseossa Porvoossa ovet ovat auki tänään klo 10-19 ja museoon on koko päivän vapaa pääsy.
Juhlapäivän kunniaksi me kaikki suomalaiset pääsemme nauttimaan Runebergin nimikkoleivoksista, jotka hänen neuvokas puolisonsa Fredrika leipoi. Tarina kertoo, että Fredrika oli loihtinut tortun "mitä kaapista löytyy" -periaatteella kansallisrunoilijan makeannälkään. 
Torttujen taustoja tutkiessani tein pienen aikamatkan Runebergin kotimuseoon.

Fredrika Runeberg leipoi aikanaan Porvoossa kansallisrunoilijallemme tortut keksimuruista, korppujauhoista ja manteleista ja koristeli oman pihan omenista ja vadelmista keitetyllä hillolla. Taitelija nautti välillä torttuja myös aamupalaksi punssin kera. 
Kun Porvoonjoki talvisin jäätyi, saatettiin manteleita joutua odottamaan, sillä kauppalaivat eivät päässeet perille satamaan.

Runebergin kodin museokauppaan on nyt tullut myyntiin porvoolaisen sepän, Tommi Laineen lusikasta takomia, Runebergin tortuille tarkoitettuja kakkulapioita. Niiden avulla korkea herkku on tukeva nosta tarjoiluvadilta. Innostuin ja päätin ostaa kakkulapioita itselleni ja lahjaksi läheisilleni.
Museokaupassa on myös myynnissä itse torttujen leivontamuotteja.

Porvoon taiteilijakodissa elettiin vauhdikasta lapsiperheen elämää. Huoneita oli kymmenen ja osa niistä oli varattu palvelusväelle.
Museoksi muutetuksi kodissa voi vielä aistia perheelle tärkeitä asioita. Keittöön ja puutarhaan on panostettu ja esimerkiksi kaikki runsaat viherkasvit ovat alkuperäisiä, pistoikkaista huolella kasvatettuja.

Pitsiverhot ovat aina kuuluneet kuvaan.

Ja pitsit jatkuvat myös salin tapeteissa.

Tästä tapettikuosista on myös valmistettu myyntiin nimikkomukeja. Ne on valmistanut porvoolainen keramiikkayritys Vaja Finland.

Fredrikan huone on täynnä hänelle rakkaita esineitä ja huonkaluja. Kirjoituspöydän päällä on puinen lipas, jossa Fredrika säilytti talousrahoja. Kynttiläruunu on tehty liittämällä yhteen kaksi lampettia.

Suurella puutarhapihalla oli tärkeä rooli perheen ruokaomavaraisuudessa. Puutarhasta saatiin iso omenasato ja siellä kavoi myös punaisia ja keltaisia vadelmia, karviaisia ja viinimarjoja.

Keittiössä on paljon kupari- ja posliiniastoita ajan hengen tyyliin.

Torttujen resepteistä on monia versioita ja porvoolaiset konditoriat kisaavat kunniasta valmistaa paras Runebergin torttu. Fredirikan perinteinen resepti on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Se löytyi museokaupan postikortista ja Fredrikan keittokirjasta.

Pitsit ja lasitassit istuvat perinteiseen tunnelmaan.

Lisätietoja Runebergin kodista löytyy osoitteesta: https://www.porvoo.fi/runebergin-koti
Museolla on myös omat FB- ja Instagram-tilit.

Illan tummetessa Runebergin kodin viereen sytytetään perinteisesti soihdut arvokasta tunnelmaa juhlistamaan. Soihtukulkue ja Runebergskören BSB saapuvat kotimuseoon kuuden jälkeen.
Runebergin päivän tapahtumista museolla voit lukea lisää: 
https://www.facebook.com/events/249503182631517/

Hyvää Runeberginpäivää!