tiistai 24. huhtikuuta 2018

Alvariinsa Aaltoa

Oli aika uusia tv-tuolien tyynyt. Talven valkoiset karvatyynynpäälliset saivat väistyä kevään tieltä. Mutta mitä tilalle? Nuhruisiksi käyneet mustavalkoiset Marimekon tyynyliinat olivat myös tulleet aikansa päähän. Oli Alvarin aika - Alvar Aallon mustavalkoisten Siena-tyynynpäällisten aika.


Ei muuta kuin ostosretkelle Artekiin. Helsingin keskustan myymälä on hienolla tavalla uudistunut. Se tuntui myös olevan erityisesti aasialaisten arkkitehtuurin ystävien ja opiskelijoiden  kuvauskohde.


Alvar Aallon Siena-kuosi oli päätynyt myös myymälän omaan brändäykseen, kasseihin ja käyntikortteihin. Eikä ihme - moderni, ajaton ja graafinen muoto sopii myös yritysgrafiikkaan.


Siena-kuosi syntyi jo 1954, kun Alvar Aalto vaikuttui toscanalaisen, keskiaikaisen pikkukaupungin - Sienan arkkitehtuurista. Erityisesti kaupungin katedraali ja kaupungin keskustori Piazza del Campo puhuttelivat arkkitehtia. Tiilisten rakennusten ikkunat toistuvat kuosissa samassa rytmissä.

Tämän tuttavuuden myötä Siena päätyi myös minun matkahaaveiden listalle - huomasin, että sen historallinen keskusta on myös yksi Unescon maailmanperintökohde.



Arkkitehtuurin innoittama design tuntui hyvältä.
Uskon, että tyynyjen ryhdikäs, paksu puuvillakangas kestää myös käyttöä. 


Siena-kuosiin on suunniteltu monia muitakin pikkuesineitä ja tekstiilejä pannulapuista, patakintaisiin, käsipyyhkeistä keittiöessuihin ja pöytätableteista meikkipusseihin.



Hauskasta pikkutarjottimesta tuli minun ikioma aamukahvitarjottimeni, joka tosin toimii kivasti myös keittiön pöydällä juomatarjoilussa.


Keittiöni pikkuesineistön uusimisprojektissa oli listalla myös pannunalusten päivittäminen. Huomasin, että Aallon klassinen design osoittautui tässäkin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.



Ja kuin kuriositeettina vakio aallossani oli viikonlopun jäljiltä vielä kauralakuja 
- kuin Sienan mustat pylväät, mutta hujan hajan sekaisin.


Terveisin,



sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Viikonloppu kukkii kotona

Tänä viikonloppuna on ollut sellainen tunne, että kevät ottaa isoja harppauksia. Aurinko paistaa ja taivas heittää pieniä kuuroja luontoa kastellakseen. Silmut kasvavat kohisten. Kotiin hankitut viikonlopun kukkakimputkin ostin kevätmielellä. Herkkiä kukkia kesän tuloa enteillen.



Pinkki asetelmä pääsi Timo Sarpanevan Jurmo-maljakkoon, jonka kaivoin esiin Sarpanevan näyttelyn innoittamana. Pääsiäiseksi hankkimani, pieni puuterinvärinen Marimekon Flower-maljakko tuntui sopivan tähänkin kokonaisuuteen.





Perjantaina piipahdin Marimekon tehtaalla ystävämyynnissä ja hankin Carina Seth-Anderssonin suunnitteleman valkoisen Ming-maljakon. Se on tehty opaakkilasista suupuhaltamalla. Muotokieli puhutteli minua ja sopi yhteen kotini esineistön kanssa.





Ihan parhaan ilon tarjosivat kuitenkin kotipihan kukat. Eilen bongasin ensimmäiset valkovuokot, jotka vuodesta toiseen ilmaantuvat samalle talon kulmalle ensimmäisten lämpöisten kevätpäivien myötä.





Kimalaiset ja mehiläiset innostuivat krookuksista, jotka nekin aukesivat loistoon ihan hetkessä.


Yksi onneton kimalainen taisi nauttia vähän liikaa mettä ja pökertyi kukkaan.


Tuomi on jo tuloillaan. Silmut kasvavat lupaavasti.



Ja minä odotan kesää malttamattomana. Finlaysonin poistopäiviltä viikolla hankkimani Piennar-kesälakanat oli pakko ottaa käyttöön heti - luonnon ja keväisen värimaailman innoittamana. 
Lakanoiden satiinimainen puuvilla on miellyttävän viilentävä erityisesti kesällä.




Terveisin,

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Designelämys Sarpaneva näyttelyssä Designmuseossa

Timo Sarpaneva oli yksi suomalaisen lasitaiteen ja designin suuri nimi. Hän aloitti uransa graafikkona ja päätyi Iittalan suunnittelijaksi. Hän  suunnitteli Iittalan i-logon. Selkeäksi ja yksinkertaiseksi, verenpunaiseksi. Sarpaneva nousi nopeasti kansainväliseen kuuluisuuteen ja työskenteli paljon Italiassa, Venetsian Murano-saaren lasistudioissa. Helsingin Designmuseo on nyt koonnut hienon näyttelyn taitelijan elämäntyöstä.


Lasitaiteen lisäksi näyttelystä löytyy taitelijan suuri Ikonostaasi. Teos on rakennettu loppuunpalaneista puumuoteista, joita on käytetty Finlandia-sarjan lasiesineiden valmistuksessa.


Pinkki Faba (Papa) on syntynyt monien lasiveistosten tapaan Muranossa, Venetsiassa.




Sarpaneva kuvili näyttelyn videolla työtään. Hän kertoi lasiveistosten syntyvän aina tehtaalla, yhteistyössä puhaltajien kanssa. Lasiveistos ei ole koskaan voi syntyä valmiiksi suunnittelupöydällä. Lasi on myös materiaalina sellainen, että se muotoutuu vapaana ja auttaa löytämään prosessissa uusia ja toimivia sovelluksia.


Sarpaneva kokeili mielellään erivärisiä laseja ja yhdisteli niitä.


Veistoksellinen Lansetti-sarja on vuodelta 1955.


Suomen saariston inspiroimina syntyivät Archipelago- ja Jurmo-sarjat.


Värilliset Blues-maljat noudattavat Jurmon muotomaailmaa.


Suomalaisten rakastamia Festivo-kynttilänjalkoja on valmistettu jo miljoonia ja ne ovat tuotannossa edelleen. 


Alun perin Sarpaneva suunnitteli Festivon veljeskuntasa viinilasin jalaksi. Veljeskunnan joululounaille tarvittiin suuremmat viinilasit - Sarpaneva suunnitteli lasin, johon mahtui puoli pulloa punaviiniä. Myöhemmin syntyi ajatus tehdä lasin jalasta kynttilänjalkoja. Ja pari vuotta sitten kynttilänjalkaa on vielä täydennetty metallisella osalla, johon kynttilä istuu tukevasti.


Sarpanevan käyttötaidetta monessa suomalaisessa kodissa ovat myös hänen valurautapatansa.


Saksalaisen Rosentahlin posliinitehtaan studio-line mallistoon Sarpaneva suunnitteli graafisen ajattoman Suomi-astiaston, jossa hän yhdisti peilinkirkkaan teräksen ja huippulaatuisen valkoposliinin. 1976 suunniteltu astiasto on edelleen tuotannossa.

Sama muotokieli toimii myös Suomi terassarjan kattioissa ja teakvartisissa Fondue-astioissa.


Monissa kodeissa tuttuja ovat myös Sarpanevan modernit teräslautaset ja lasinaluset, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa.


Designmuseon Timo Sarpaneva -näyttely on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. 
Se on auki 23.9.2018 saakka. 


Terveisin,

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Liisana Ihmemaassa Helsingin Kevätmessuilla

Helsingin Kevätmessut avautuivat eilen ja ne ovat avoinna koko viikonlopun sunnuntaihin asti.
Pääsin heti avaijaispäivänä ihastelemaan kevään tunnelmia. Messujen kevätpuutarhan teemana on "Liisa Ihmemassa". Esillä onkin aikamoista väri-ilottelua ja fantasiaa.


Magnoliat ovat hurmaavia ja miten ihanaa olikaan törmätä niihin heti keskialuueelle mennessään. Messuilla on tänä vuonna panostettu kukkiviin ja syötäviin kasveihin.



Liisa Ihmemaassa -sadun hahmot: Liisa, Irvikissa, Hatuntekijä ja Kani ovat mukana.



Sadun hullut teekutsut, peilisali ja ruusupuutarha on myös rakennettu tapahtumaan.




Kesäoleskeluun on esillä erilaisia tiloja ja huoneita, katoksia ja huvimajoja.
Kekkilän osasto oli yksi viehättävimpiä.


Grillit ja kivistä tehdyt nuotiopaikat esittäytyvät.



Uusi luontokivi rajautuu luonnollisesti kunttaan. Ja sadun maailma saa kuntan säihkymään.



Messuilta löytyy myös moderni Manneken Pis.



Monivuotiset kaunokaiset viihtyvät jo ulkona ja luovat kevään väriloistoa. Kukkasipulit
eivät olleet yhtä kauniita, mutta niitä oli tarjolla todella runsaasti.


Ihanat, syötävät laventelit.


Yrttien ja kotimaisen hedelmätarhan lisäksi messuilta sai vinki kasvihuoneeseen rakennettavaan eksottiseen ruokapuutarhaan viiniköynnöksineen, oliivi- ja laakeripuineen, viikunoineen ja minikiiveineen.



Ja sitten jättikokoiset kimput ruusuja, kukkaloistossaa olevia hortensioita ja Amsterdamista lennätettyjä kevään tulppaaneita.




Ja taas magnoliat.


Tällä kertaa keskityin piha-asioihin. Kevätpuutarhan lisäksi messuilla on esillä myös
Oma Koti, Oma mökki, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu -messukokonaisuudet
sekä runsaasti erilaista ohjelmaa. Messulehden pääset lukemaan tästä.



Tässä vielä tunnelmiani videokoosteena




 Terveisin,