Helsingin Sanomien Lontoon kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä pohti taannoin, ovatko suomalaisten kodit toistensa kopioita. On vaaleaa ja Iittalaa ja Marimekkoa. Turvallisesti.
Niin. Jos emme me suomalaiset meidän marimekkojamme ja iittaloitamme ostaisi, niin kuka sitten?
Tänä keväänä virittäydyin taas kotoisiin tunnelmiin ja sain Maija Louekarin Lintukodon tuntumaan entistäkin paremmalta hankinnalta kevään pöytäliinaksi. Loistava kuosi. Graafinen ja moderni. Kotimainen. Pidemmälle ajateltuna osa suomalaisen puuvillapainatuksen historiaa sitten Armi Ratian päivien. Se oli taas palannut mieleen Jörn Donnerin upean elokuvan Armi elää! myötä.
Päälle vetäisin saman suunnittelijan Siirtolapuutarhalautaset. Jostain syystä nekin tuntuivat puhuttelevilta. Kotimaisilta. Klassikoilta. Ihan niin kuin Fazerin Mignon-munatkin.
Kyllä näiltä lautasilta kelpaa kevätkeittoa ja lammasta tarjoilla. Ihan vaativallekin
vieraalle ja vaikka ulkomaalaiselle.
Rinnalle hahmottelin ruotsalaisten Rörstrandin lautasen, jonka kuosi on Filippa K:n käsialaa. Modernia, graafista, turvallista ja skandinaavista. Mihin sitä ihminen mieltymyksistään pääsee?
Pääsiäisruohon päätyivät Alvar Aallon maljoihin. Suomalaisiin, moderneihin, graafisiin.....
Samoin kuin kukat. Siihen perinteisimpään Aalto-vaasiin.
Ja lopuksi: Pihalta raahatut koivurisut koristautuivat Pentikin lasimunilla. Kotimaisilla ja graafisilla. Samanhenkisillä kuin kotimainen, Secto Designin koivusta valmistama Octo-valaisin. Moderni ja graafinen. Pöydällä vielä värimaailmaan sointuva Harri Koskisen Iittalalle suunnittelma ikoninen Lantern-kynttilälyhty. Heh:).
Ihanaa, kaunista, suomalaista pääsiäiäistä!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti