Tänään joku on sitä mieltä, että Aalto-maljakko on niin nähty ja saisi jo olla. Toiset taas ihailevat sen ajatonta muotoilua ja Iittalan kykyä uudistaa maljakkoa ajassa.
Minä kuulun jälkimmäisiin ja ilokseni huomaan, että myös tyttäreni pitävät Aaltoja arvossaan.
Ne eivät kuulu monille nuorillekaan pölyttyneisiin ikiklassikoihin, vaikka vastakohtaisuuksien ajassa eletäänkin.
Siniharmaa sade on sopivan sininen ja sopivan harmaa. Se sai kasvikseen vettä tarvitsevan hirssin.
Hiekka-aavikon kultaama maljakko puolestaan oli sopiva kuivakkaalle varvulle. Ja kirkkaaseen maljakkoon päätyi selkeä lumimarja.
Maljakoiden sävyt on valittu tilassa olevan Kuutti Lavosen Maria-taulun sävyjen mukaan.
Sivulta tulevat auringon säteet saavat myös maljakot hehkumaan.
Suomalaiset ja suupuhalletut Aalto-maljakot
Aalto-maljakot valmistetaan yhä edelleen Suomessa - Iittalan lasitehtaalla. Jokainen maljakko suupuhalletaan yksilöllisesti ja niissä on siksi myös pieniä eroja. Varsinkin värikästä maljakkoa ostaessa kannattaakin aina valita mieluinen yksilö. Sävyissä voi olla pieniä yksilöllisiä eroja.
Osa väreistä on jatkuvassa tuotannossa ja osa vaihtelee. Uusimmat kauden värit ovat hento vedensininen ja metsää huokuva sammalenvihreitä. Hienoja molemmat, mutta vaativat niille sopivan ympäristön.
Tässä linkki Iittalan koko Alvar Aalto -kokoelmaan: https://www.iittala.com/fi/fi/brandit/iittala/alvar-aalto-kokoelma/c/alvar-aalto-kokoelma/intro
Itse pidän siitä, että värejä voi yhdistellä ja maljakoista voi tehdä asetelmia.
Perinteisestä tulppaanimaljakosta on päästy. Olkoonkin, että myös tulppaanit näyttävät Aalto- maljakoissa hienoilta.
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti