Kävin tänään katsomassa Virpi Suutarin ohjaaman, kiitetyn Aalto-dokumentin. Modernismin mestareista kertova elokuva alkaa Aaltojen yhteisestä suunnitteluprojektista, Villa Maireasta. Kamera kuvaa talon julkisivua, kiipeää pitkin seinää, kaartaa pihamiljööseen ja hehkuttelee turkoosinsinisen uima-altaan tunnelmissa.
Alvar Aalto suunnitteli rakennuksen Ahlström-yhtiöiden johtajapariskunnalle Harry ja Maire Gullichsenille. Talo valmistui vuonna 1939. Sisustuksesta vastasi Aino Aalto.
Suutarin elokuvassa Maire ja Harry Gullichsenin poika, arkkitehti Kristian Gullichsen muistelee lapsuusaikojaan ja paikallisten reaktioita modernin ja erikoisen rakennuksen rakentamisesta. Villa Maireaa pidettiin rumana, todella rumana ja ajateltiin, että siinä ei ole kattoa laisinkaan. Aallon nuoruuden radikaali rakennustyyli poikkesi totutusta.
Suutarin elokuva sukeltaa Aaltojen elämään hienolla tavalla.
Minä palaan uima-altaan havumaisemista kesämuistoihini Noormarkun Villa Maireaan. Visiitti Villa Maireaan on ollut to do -listallani jo pitkään, ja nyt tämä haave toteutui.
Alvar Aalto suunnitteli Villa Mairean uima-altaasta munuaisen muotoisen. Sen reunalla sijaitsee suomalainen sauna, perinteinen sellainen.
Talo on edelleen suvun yksityiskäytössä, joten vierailijoita otetaan vastaan pienissä ryhmissä, aikavarauksen perusteella. Sisätiloista esitellään vain alakerta, yläkerta on täysin yksityinen. Siellä sijaitsevat makuuhuoneet. Ja Pariisissa maalausta opiskelleen Maire Gullichsenin ateljee, talon yksityisin huone, johon perhekin sai tulla vain Mairen luvalla.
Valokuvaus on sisätiloissa kielletty, ja ostin itselleni muistoksi taloa esittelevän kirjan, jotta kaikki ihanuus pysyisi mielessä.
Sisustuksen suunnitteli Aino Aalto. Tyylissä näkyy Ainon ihannoimat japanilaiset vaikutelmat. Kalusteissa on paljon korituoleja. Takkaryhmän ääressä tyylikkäät huonekalut ja upeita beni ouarain -paimentolaismattoja. Koko alakerta on toiminut myös johtajaperheen edustuskotina, siellä sijaitsee myös iso ruokasali.
Aino Aalto on suunnitellut myös ruokasalin kaapistot, kätevät tarjoilupöydät ja vitriinit. Vitriineissä ja ikkunalaudoilla säilytettiin upeaa Picasson keramiikkaa.
Vieressä on keittiö, josta vieraille tarjoiltiin ateriat. Keittiössäkin on hienoja, työtä helpottavia Ainon oivalluksia, mm kahdelta suunnalta aukeava shampanjakaappi.
Aallot ja Maire Gullichsen perustivat yhdessä Artekin. Myös Maire suunnitteli tuotteita kokoelmaan, esimerkiksi maitolasista tehdyt juomalasit lastensa maidonjuontiin. Hän ei pitänyt valuvan maidon jäljestä läpinäkyvässä juomalasissa.
Maire Gullichsen oli myös armoitettu taiteen suosija ja keräilijä. Hän oli perustamassa Suomeen vapaata taidekoulua ja toi lukuisia kansainvälisiä näyttelyitä. Yksi Villa Mairean suunnittelun lähtökohta oli yhdistää taide ja luonto.
Kotimaisen taidekokoelmansa Maire lahjoitti Porin kaupungille sillä edellytyksellä, että kaupunkiin rakennettiin taidemuseo. Mairen upea ulkomaisen taiteen kokoelma on esillä Villa Maireassa. Seinälle nostetut työt vaihtelevat, tänä kesänä ripustettuina olivat mm. Picasson, Légerin, Modiglianin ja Braquen teoksia. Poikkeuksena oli myös Helene Schjerfbeckin klassinen hedelmäasetelma. Ja oli hauskaa löytää seinältä Andy Warholin Mao. Lisäksi seinältä saattoi tunnistaa Miron ja Chagallin töitä. Matissen työ ostettiin Taidehalliin itse järjestetystä näyttelystä. Ikkunalaudalla seisoo Degasin balettiaiheinen veistos.
Tarina kertoo, että Maire peri maatilan ja osti koko perinnöllään Juan Grisin Keltainen kitara -maalauksen. Ennakkoluulotonta sijoittamista tai modernin taiteen loistavaa tuntemusta. Taideteos on noussut arvossaan. Aikalaiset vitsailivat, että Maire luopui maatilastaan, mutta sai porsaan.
Puutarha on upea, siellä on paljon ruusuja ja tietysti valkoisia päivänkakkaroita. Löytyypä sieltä myös Artekille suunnitellut päivänkakkaraa muistuttavat Aurinko-puutarhakalusteet.
Puutarhassa, ulkotakan ääressä ovat myös tutut Artekin Provence -lastutuolit. Virpi Suutarin elokuva paljastaa, että alun perin Artekin huonekalut eivät olleet kalliita. Artekin tehtävänä oli tuottaa moderneja kalusteita suomalaisiin koteihin.
Villa Mairea on osa Ahlströmin upean ruukkialueen kokonaisuutta. Myös itse ruukkialueeseen kannattaa ehdottomasti tutustua. Siellä voi ruokailla laadukkaassa klubiravintolassa ja yöpyä yksilöllisissä majoitusrakennuksissa.
Me yövyimme Vainiolassa, vierastalossa, johon Alvar Aalto suunnitteli peruskorjauksen 1940-luvulla. Talosta on upeat näkymät sekä joelle että viereisille pelloille. Alun perin talo on rakennettu 1890-luvulla ja se on toiminut ruukin kiinteistöpäällikön, johtajan oikean käden, kotina.
Aallon henki on säilytetty myös sen myöhemmässä renovoinnissa. Talon huoneet on sisustettu Artekin kalusteilla, ja käytössä on myös huonekalujen uniikkikappaleita.
Minua ilahduttivat myös talon tyyliin sopivat, Johanna Gullichsenin, Mairen pojantyttären ihanat pellavaiset kylpytekstiilit.
Ostin Villa Mariesta myös Maire Gullichsenin lapsuutta ja nuoruutta kuvaavan kirjan "Sateenkaaren värejä ja tummia sävyjä". Kirjan toinen toimittaja on Maire Gullichsenin tytär professori Lilli Alanen. Paitsi, että kirja kertoo Alhströmien ja perheestä ja Mairen nuoruusvuosista se on samalla hieno kurkistus myös ruukkikylän elämään.
Divarista löysin Taideteollisuusmuseon julkaiseman Helena
Woirhayen kirjan: Maire Gullichsen Taiteen juoksutyttö. Maire kutsui itseään
tällä nimellä. Kirjassa avataan Gullichsenin suhteita kansainväliseen, etenkin
ranskalaiseen taideyhteisöön, taiteilijoihin ja taidekauppiaisiin. Maire toi paljon
teoksia Suomeen, hänen missonsa oli avata suomalaisten silmiä hänen aikakautensa nykytaiteelle.
Tässä vielä linkki Maire Gullichenin haastatteluun Ylen sarjassa Pro arte utili. Maire kertoo ystävyydestään Alvar ja Aino Aaltoon, Villa Maireasta ja suhteestaan moderniin taiteeseen. Katso
Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-1632132
Terveisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti