Kylässä Eduskunnassa

Huomasin eilen, että Eduskunnassa oli avointen ovien päivä ja yleisöllä oli mahdollisuus päästä kyläilemään - tutustumaan remontoituun kokonaisuuteen. Innostuin asiasta ja pian seisoimmekin arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin suunnitteleman jykevän talon edessä. Edustalle oli muodostunut pieni jono ja ystävälliset vahtimestarit informoivat, että jonotusaikaa olisi noin puoli tuntia. Päätimme odottaa kauniissa keväisessä auringonpaisteessa.

Lentokenttä-tyyppisten tarkkojen turvatarkastusten jälkeen pääsimme sisään Eduskuntaan ja saimme kulkea ohjattua reittiä talon tiloissa.

Eduskuntatalo vihittiin käyttöön 1931 ja sitä on remontoitu vuosien varrella. Viimeisin, täydellinen remontti valmistui viime syksynä alkaneelle istuntokaudelle. Tässä kaksi vuotta kestäneessä remontissa talo palautettiin 30-luvun loistoonsa Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Heti sisääntulon jälkeen vierailijaa tervehtivät kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suuret veistokset.

Veistoksia on neljä rinnakkain, mutta pylväikössä niitä on haastelleellista saada samaan kuvaan.

 Portaikkojen ja käytävien maromori on kaunista ja kaiteissa on taidokasta art deko -koristelua.

Harmoninen värimaailma toistui kaikialla.

Talon toinen kerros on keskeinen ja siellä sijaitsevat kaikki tärkeät tilat, kuten hallituksen ja puhemiehen huoneet, täysistuntosali ja valtiosali. Kerroksen alkupäässä on yllättäen naiskansanedustajille tarkoitettu oma lepohuone. Staattisen rauhallinen - ajatukset vaeltavat väkisin tasa-arvo ja metoo-keskusteluun.

Keskeinen kohtaamispaikka on kuuluisa Eduskunnan "kuppila". 

Kahvilan modernit kalusteet ovat funkkishenkiset ja pelkistetyt. Tunnelmaa korostaa  ja jopa hallitsee vihreä katto, joka hohtaa kuin peili ja lisää tilaan korkeuden tuntua.

Kahvilassa tarjottiin kaikille vieraille kahvit. Tarjolla oli perinteisesti valtiosalin 

juhlatilaisuuksissa tarjottavaa Vironperän kakkua. 

Kyllikki Virolaisen reseptin mukaan leivotun mausteisen ja mehevän omenasosekakun maun salaisuus on kanelissa, neilikassa, inkiväärissä.

Marmoriportaikkojen lisäksi Eduskunnassa on kuuluisa avohissi. Vastaavalla olen vuosia sitten huristellut Stockmanin tavaratalon henkilöstötiloissa.

Arkketehti Sirén on suunnitellut itse talon kaikki valaisimet

Upeassa valtiosalissa Sirènin suunnittelemat valaisimet korostuivat aivan erityisesti. 

Salissa on hillitty vedenvihreä värimaailma.

.

Huonekalujen suunnitteluun on osallistunut useita nimekkäitä arkkitehtejä. 

Täydistuntosali vaikutti todellisuudessa paljon pienemmältä kuin minkä käsityksen siitä on saanut TV-kuvan välityksellä. Pyöreän salin halkaisija on 25 metriä.
 Salissa on kupolikatto, jonka pienen tornirakenteen kautta tulee päivänvaloa ikkunattomaan saliin.

Salia koristavat Wäinö Aaltosen lehtikullalla päällystetty kipsinen veistosryhmä "Työ ja tulevaisuus". 1930-luvun patsaat konservoitiin talon remontin yhteydessä.

 Wäinö Aaltosen pronssinen Tulevaisuus-veistos yllättää marmoriportaikossa. Se on kopio täysistuntosalin kullatusta veistoksesta.

Kierroksemme päättyi alakerroksen aulaan, joka oli kierroksen ajakasi saanut nimekseen potiikan tori. Kaikkien puolueiden kansanedustajat olivat torilla vieraita tervehtimässä. 

Politiikkaa enemmän minua kiinostivat salin kattokoristeet ja ovien päällä olevat reliefit.

Visiitin lopuksi tuli katsoneeksi myös talon tuttua julkisivua uusin silmin. Olin oppinut, että kivimateriaali on Kalvolasta kotoisin oleva punertavaa graniittia. Neljäntiosta pylvään koristeet ovat tyyliltään korittilaisia ja ne on tehnyt kuvanveistäjä Gunnar Finne.

Remontin yhteydessä uusittiin myös kuuluisat avoportaat. 

Visiitti oli mielenkiintoinen ja huikea talo ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tulin ajatelleeksi, että ulkomailla käydessään on mitä luonnollisinta tutustua erilaisiin arvorakennuksiin, mutta kotimaassa monet asiat tulee otetuksi itsestään selvyyksinä.
Seuraava avoimet ovat tapahtuma järjestetään 10.9.2018, lisätietoja saa Eduskunnasta.

Terveisin,

Valkovuokot valloillaan

Kevät on luonnon heräämisen juhlaa. Joka päivä tapahtuu pieniä ja isoja ihmeitä, kun ruohot, kukat ja puiden silmut rynnivät kasvuun auringon ja kevätsateiden myötä. Kasvun huminan voi melkein kuulla korvissaan. Ja ainakin lintujen laulun voi kuulla jo aikaisin aamulla. 

Tähän mielettömään juhlaan on aivan ihanaa saada herätä aamusta toiseen! Tämän kiitollisuuden vuodatuksen myötä minun on pakko tunnustautua kevätihmiseksi. En voisi elää ilman kaikkia neljää vuodenaikaamme, mutta kevät saa minuunkin aivan erityistä virtaa. Herään talviunesta valkovuokkojen myötä.

Pihapiirissämme kasvaa kaikkialla valkovuokkoja. Ne muodostavat ikään kuin maton, joka yht'äkkiä leviää kaikkialle. Ja vuosien saatossa kukkien määrä on vain lisääntynyt. Joka kevät odotan valkovuokkojen kukkimista aivan valtavalla innolla.

Tänä vuonna kevät on ollut vähän myöhässä, mutta muutaman päivän aikana valkovuokot ovat innostuneet kukkimaan.

Luonto näkyy kotiimme isojen ikkunoiden kautta ja sen tunnelmat ovat konkreettisesti läsnä sisätiloissamme. Valkovuokkojen aikaan kerään muutamia kukkia hentoihin lasimaljoihin olohuoneen pöydälle ja makuuhuoneisiin muistuttamaan kevään ihanuudesta.

Valkovuokot pujahtavat  toukokuussa myös vuodeteksteiileihin.

Kun luonto alkaa kukkia, hurahdan myös kesäkukkien istuttamiseen. Orvokit tulivat kotiin jo ennen vappua, sillä sitkeinä ne sietävät sään vaihteluja monia muita kukkia paremmin.

Hennot valkoiset hortensiat ovat suosikkejani, mutta niitä pitää kouluttaa ulkoilmaan huolellisesti. Ne ottavat ensiaskeleitaan ulkoilmaan talvisijoiltaan kuoriutuneiden pihakalusteiden kanssa.

Pienet betonipöydät ovat osoittauneet tukeviksi ja käteviksi terassilla.Myös väriltään ja muodoltaan
ne sointuvat yhteen terassin laatoituituksen kanssa - kuin osaksi sitä.

Kevätilon lisäksi minulla on myös ilo kertoa, että Prinsessojen Interior & Design -blogini on valittu finaaliin Deko-sisutuslehden blogikilpailussa. Mukaan valitut blogit tulevat osaksi Dekon sisustamisen erikoissivustoa, jossa jaetaan vinkkejä, inspiraatiota ja hyödyllistä tietoa sisustajille.  Nyt on lukijoiden vuoro äänestää voittajaa.

Jos koet, että haluat kannattaa blogiani tässä kilpailussa, voit käydä äänestämässä 10.5. mennessä. Deko-lehti arpoo kaikkien äänestäjien kesken Dekon vuosikertoja ja Piz Buin -aurinkosuojatuotteita.

Tässä linkki Deko-lehden äänestyssivulle: 

https://dekolehti.fi/trendit-ideat/dekon-sisustusblogikilpailun-finaali-aanesta-suosikkiasi/

Aurinkoista viikonloppua!

Alvariinsa Aaltoa

Oli aika uusia tv-tuolien tyynyt. Talven valkoiset karvatyynynpäälliset saivat väistyä kevään tieltä. Mutta mitä tilalle? Nuhruisiksi käyneet mustavalkoiset Marimekon tyynyliinat olivat myös tulleet aikansa päähän. Oli Alvarin aika - Alvar Aallon mustavalkoisten Siena-tyynynpäällisten aika.

Ei muuta kuin ostosretkelle Artekiin. Helsingin keskustan myymälä on hienolla tavalla uudistunut. Se tuntui myös olevan erityisesti aasialaisten arkkitehtuurin ystävien ja opiskelijoiden  kuvauskohde.

Alvar Aallon Siena-kuosi oli päätynyt myös myymälän omaan brändäykseen, kasseihin ja käyntikortteihin. Eikä ihme - moderni, ajaton ja graafinen muoto sopii myös yritysgrafiikkaan.

Siena-kuosi syntyi jo 1954, kun Alvar Aalto vaikuttui toscanalaisen, keskiaikaisen pikkukaupungin - Sienan arkkitehtuurista. Erityisesti kaupungin katedraali ja kaupungin keskustori Piazza del Campo puhuttelivat arkkitehtia. Tiilisten rakennusten ikkunat toistuvat kuosissa samassa rytmissä.

Tämän tuttavuuden myötä Siena päätyi myös minun matkahaaveiden listalle - huomasin, että sen historallinen keskusta on myös yksi Unescon maailmanperintökohde.

Arkkitehtuurin innoittama design tuntui hyvältä.

Uskon, että tyynyjen ryhdikäs, paksu puuvillakangas kestää myös käyttöä. 

Siena-kuosiin on suunniteltu monia muitakin pikkuesineitä ja tekstiilejä pannulapuista, patakintaisiin, käsipyyhkeistä keittiöessuihin ja pöytätableteista meikkipusseihin.

Hauskasta pikkutarjottimesta tuli minun ikioma aamukahvitarjottimeni, joka tosin toimii kivasti myös keittiön pöydällä juomatarjoilussa.

Keittiöni pikkuesineistön uusimisprojektissa oli listalla myös pannunalusten päivittäminen. Huomasin, että Aallon klassinen design osoittautui tässäkin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.

Ja kuin kuriositeettina vakio aallossani oli viikonlopun jäljiltä vielä kauralakuja 

- kuin Sienan mustat pylväät, mutta hujan hajan sekaisin.

Terveisin,

Viikonloppu kukkii kotona

Tänä viikonloppuna on ollut sellainen tunne, että kevät ottaa isoja harppauksia. Aurinko paistaa ja taivas heittää pieniä kuuroja luontoa kastellakseen. Silmut kasvavat kohisten. Kotiin hankitut viikonlopun kukkakimputkin ostin kevätmielellä. Herkkiä kukkia kesän tuloa enteillen.

Pinkki asetelmä pääsi Timo Sarpanevan Jurmo-maljakkoon, jonka kaivoin esiin Sarpanevan näyttelyn innoittamana. Pääsiäiseksi hankkimani, pieni puuterinvärinen Marimekon Flower-maljakko tuntui sopivan tähänkin kokonaisuuteen.

Perjantaina piipahdin Marimekon tehtaalla ystävämyynnissä ja hankin Carina Seth-Anderssonin suunnitteleman valkoisen Ming-maljakon. Se on tehty opaakkilasista suupuhaltamalla. Muotokieli puhutteli minua ja sopi yhteen kotini esineistön kanssa.

Ihan parhaan ilon tarjosivat kuitenkin kotipihan kukat. Eilen bongasin ensimmäiset valkovuokot, jotka vuodesta toiseen ilmaantuvat samalle talon kulmalle ensimmäisten lämpöisten kevätpäivien myötä.

Kimalaiset ja mehiläiset innostuivat krookuksista, jotka nekin aukesivat loistoon ihan hetkessä.

Yksi onneton kimalainen taisi nauttia vähän liikaa mettä ja pökertyi kukkaan.

Tuomi on jo tuloillaan. Silmut kasvavat lupaavasti.

Ja minä odotan kesää malttamattomana. Finlaysonin poistopäiviltä viikolla hankkimani Piennar-kesälakanat oli pakko ottaa käyttöön heti - luonnon ja keväisen värimaailman innoittamana. 

Lakanoiden satiinimainen puuvilla on miellyttävän viilentävä erityisesti kesällä.

Terveisin,