kotiliesi

torstai 4. lokakuuta 2018

Kotona vihertää vuosien jälkeen

Joku voi nyt hieraista silmiään, kun lukee, että minun kotonani on eläviä kasveja! Vuosien aikana olen onnistunut ennemmin tai myöhemmin tappamaan viherkasvini hoidon puutteeseen. Uskon, että syynä on ollut enemmän työntäyteiset vuodet kuin välinpitämättömyys kasveja kohtaan.

Nyt on kuitenkin elämässäni kääntynyt uusi lehti ja meillä vihertää taas kotona. Kaikki alkoi, kun kuopukseni toi minulle matkansa ajaksi hoitoon Aimon ja pikkuserkut. Ihanat isoäidiltä saadut Kultaköynnökset. Hoitojakson jälkeen Aimo palasi tyttärelleni, mutta pikkuserkut jäivät minulle kasvamaan.



Innostuneena olen jo uskaltautunut aloittamaan uutta. Tässä on viime viikonloppuna äitini upeasta Kohtalonköynnöksestä saamani pistokas. Se näyttää omalla tavallaan kauniilta ja taiteelliselta jo alkutaipaleellaan, juuria odotellessaan.

Marimekon Flower-maljakko on nyt saanut kasvatuksen kunniatehtävän. Alustaksi valitsin Pariisista matkalaukussa vuosia sitten raahaamani pienen sivupöydän, joka taas tuntuu hyvin trendikkäältä.



Sain äidiltäni myös oksan lapsuudenkodissani aina niin upeasti kukkineesta Kiinanruususta. Miten toivonkaan, että saisin tuon ihanan Hibiskuksen menestymään myös minun kotonani. Alla ikuistettuna sen ensimmäiset hetket, kun se vielä odottaa juurien kasvun alkamista.



Laitoin Hibiskukseni symbolisesti Helena Tynellin vihreään Aurinkopulloon, jonka olen itse pienenä tyttönä ostanut isoäidilleni lahjaksi. Isoäitini kuoleman jälkeen pullo palasi minulle muistoksi. Ja nyt sillä on suuri tehtävä hoivata perinteikkään Kiinanruusun juurtumista minun kotiini.

Tynell suunnitteli Aurinkopullon vuonna 1963 ja se oli Riihimäen Lasin tuotannossa kymmenen vuotta, vuosina 1964-1974.


Tässä sitten vanhojen, Porvoon antiikkikaupoista löytämieni matka-arkkujen päällä jo pidemmälle kasvussaan edennyt Aimon pikkuserkku - toinen Kultaköynnöksistäni, jonka olen onnistunut kasvattamaan kotiini muuttaneesta hennosta pistokkaasta.


Uusi Casa Stockmannin kapea, metallinen Mars-pöytä muutti kotiini nyt syksyn lyhenevien päivien myötä. Se päätyi kukkapöydäksi ja sai tehtäväkseen auttaa kesän lopulla istuttamiani Kohtalonköynnöksen taimia kurottamaan paremmin valoa kohti.



Nämä Kohtalonköynnökset ovat jo kohtalokkaimmat hetkensä ohittaneet. Ne ovat juurtuneet hyvin ja kasvavat innolla päivän valon vähenemiestä huolimatta. Kasvun ihmettä on ollut ilo seurata. 
Ja sitä, että kodissani vihertää taas - vuosien jälkeen.




 Terveisin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti