Aikamatka Runebergin torttujen kulisseihin

Tänään vietetään kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin syntymäpäivää.
Runoilijan kotimuseossa Porvoossa ovet ovat auki tänään klo 10-19 ja museoon on koko päivän vapaa pääsy.
Juhlapäivän kunniaksi me kaikki suomalaiset pääsemme nauttimaan Runebergin nimikkoleivoksista, jotka hänen neuvokas puolisonsa Fredrika leipoi. Tarina kertoo, että Fredrika oli loihtinut tortun "mitä kaapista löytyy" -periaatteella kansallisrunoilijan makeannälkään. 
Torttujen taustoja tutkiessani tein pienen aikamatkan Runebergin kotimuseoon.

Fredrika Runeberg leipoi aikanaan Porvoossa kansallisrunoilijallemme tortut keksimuruista, korppujauhoista ja manteleista ja koristeli oman pihan omenista ja vadelmista keitetyllä hillolla. Taitelija nautti välillä torttuja myös aamupalaksi punssin kera. 
Kun Porvoonjoki talvisin jäätyi, saatettiin manteleita joutua odottamaan, sillä kauppalaivat eivät päässeet perille satamaan.

Runebergin kodin museokauppaan on nyt tullut myyntiin porvoolaisen sepän, Tommi Laineen lusikasta takomia, Runebergin tortuille tarkoitettuja kakkulapioita. Niiden avulla korkea herkku on tukeva nosta tarjoiluvadilta. Innostuin ja päätin ostaa kakkulapioita itselleni ja lahjaksi läheisilleni.
Museokaupassa on myös myynnissä itse torttujen leivontamuotteja.

Porvoon taiteilijakodissa elettiin vauhdikasta lapsiperheen elämää. Huoneita oli kymmenen ja osa niistä oli varattu palvelusväelle.
Museoksi muutetuksi kodissa voi vielä aistia perheelle tärkeitä asioita. Keittöön ja puutarhaan on panostettu ja esimerkiksi kaikki runsaat viherkasvit ovat alkuperäisiä, pistoikkaista huolella kasvatettuja.

Pitsiverhot ovat aina kuuluneet kuvaan.

Ja pitsit jatkuvat myös salin tapeteissa.

Tästä tapettikuosista on myös valmistettu myyntiin nimikkomukeja. Ne on valmistanut porvoolainen keramiikkayritys Vaja Finland.

Fredrikan huone on täynnä hänelle rakkaita esineitä ja huonkaluja. Kirjoituspöydän päällä on puinen lipas, jossa Fredrika säilytti talousrahoja. Kynttiläruunu on tehty liittämällä yhteen kaksi lampettia.

Suurella puutarhapihalla oli tärkeä rooli perheen ruokaomavaraisuudessa. Puutarhasta saatiin iso omenasato ja siellä kavoi myös punaisia ja keltaisia vadelmia, karviaisia ja viinimarjoja.

Keittiössä on paljon kupari- ja posliiniastoita ajan hengen tyyliin.

Torttujen resepteistä on monia versioita ja porvoolaiset konditoriat kisaavat kunniasta valmistaa paras Runebergin torttu. Fredirikan perinteinen resepti on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Se löytyi museokaupan postikortista ja Fredrikan keittokirjasta.

Pitsit ja lasitassit istuvat perinteiseen tunnelmaan.

Lisätietoja Runebergin kodista löytyy osoitteesta: https://www.porvoo.fi/runebergin-koti
Museolla on myös omat FB- ja Instagram-tilit.

Illan tummetessa Runebergin kodin viereen sytytetään perinteisesti soihdut arvokasta tunnelmaa juhlistamaan. Soihtukulkue ja Runebergskören BSB saapuvat kotimuseoon kuuden jälkeen.
Runebergin päivän tapahtumista museolla voit lukea lisää: 
https://www.facebook.com/events/249503182631517/

Hyvää Runeberginpäivää!

Piano sisustuksessa - haaste vai mahdollisuus?

Piano ja muut soittimet kuuluvat monen perheen elämään. Sisustuksellisesti soittimet ovat mielenkiintoisia ja välillä haastaviakin. Musiikin ammattilaisilla ne ovat usein kodin keskiössä, tärkeällä paikalla kotia ja elämää. Upeat flyygelit keskellä olohuoneita ovat näyttäviä ja usein hyvin persoonallisia myös sisustuksellisesti.

Harrastajilla soittimet taas halutaan usein sovittaa osaksi kodin muuta sisustusta. Meidän pianomme on valkoinen ja se on sijoitettu omalle seinälleen olohuoneessa. Näin se on aina ollut koko perheen käytettävissä tarpeen mukaan, mutta värimaailmaltaan ja olemukseltaan sen on soveltunut osaksi olohuonetta.

Piano on alun perin lahja vanhemmiltani. Heille oli tärkeää, että kotona aloitettu musiikkiharrastus sai jatkua myös omassa kodisssani.

Olohuoneen sohvalta katsottaessa pianoseinä näkyy selkeimmin. Pienikokoinen, yksinkertainen ja valkoinen soitin oli toiveeni. Myös soinniltaan tämä soitin on osoittautunut sopivaksi ja perheemme tarpeisiin riittäväksi.

Pianon päälle ei kannata kerätä paljon tavaraa. Joskus soinnit halutaan päästellä ilmoille kansi auki. Normitilanteessa meillä pianon päälle on kuitenkin sijoitettu symmetrisesti kaksi valaisinta ja kaksi pientä soittajapatsasta.

Pienet rautaiset patsaat edustavat musiikin moninaisuutta. Meilläkin lapset ovat halunneet pianon lisäksi kokeilla mm. viulua, klarinettia, saksofonia, kitaraa ja ukulelea. Pienemmät soittimet on sijoitettu lasten huoneisiin. Ja vieläkin minulla on aarteina tallessa muskariaikojen pieni kannel ja lyömäsoittimien arsenaali.

Ihan valtavan suuri nautinto minulle on se, kun saan kaikki lapset kotiin pianon ääreen ja voimme laulaa yhdessä.

Oma soittamiseni on jäänyt kovin vähäiseksi. Keväisin kuitenkin olen usein ollut mukana kuoroprojektissa ja oman äänen stemmat olen saanut harjoiteltua pianon kanssa kätevästi omissa oloissani.

Tänä keväänä laulan Porvoon Oratoriokuorossa J. Haydnin Nelson-messun. Konsettimme on palmusunnuntaina 14.4. Porvoon tuomiokirkossa. Solisteinamme ovat Tuuli Lindeberg (sopraano), Essi Luttinen (altto), Jere Martikainen (tenori) ja Heikki Orama (basso). Orkesterina Lohjan kaupunginorkesteri. Teoksen johtaa Eric-Olof Söderström.

Terveisin, 

Lintujen kanssa lounaalla Pihabongauspäivänä

Birdlife Suomi järjesti tänäkin vuonna tammikuun viimeisenä viikonloppuna Suomen suurimman lintutapahtuman, Pihabongauksen. Siihen voivat osallistu kaikki tarkkailemalla lintuja tunnin ajan kotipihalla tai muualla lähiluonnossa.

Me aloitimme Pihabongauksen jo aamulla, aamiaispöydässä, josta on suora näkymä lintusyöttämöömme. Kun luonto valkeni sinisen hetken jälkeen saimme aamiaisvieraiksemme kaikki tutut ystävämme. Kirjasin ylös lajit ja lähetin tiedot nettilomakkeella. Birdlife kerää pihabongauksen tuloksista arvokasta tietoa talvisen linnuston muutoksista. 

Pihabongaus jäi kuitenkin päälle ja huomasin, että lintujen ateriointitahti on sama kuin meillä. Kun olin kattanut keittokulhot lounaspöytään, saapuivat myös linnut ruokintapaikalleen. Ja taas päästiin niitä ihastelemaan. Nyt otin myös kameran esiin ja päätin ikuistaa yhteisen lounashetkemme.
Huomasin myös, että siinä missä meidän katseemme tähysi ulos luontoon, tulvi luonto sisään ihanana heijastuksen lasipöydässämme.

Punatulkku on suosikkini jo lapsuuden talvista ja sen näkeminen ilahduttaa aina. Auringokukan siemenet ja murskatut maapähkinät ovat punatulkun herkkuruokaa.

Päivän aikana bongasin kaksi punatulkkupariskuntaa ja lisäksi kaksi punarintaista urospunatulkkua.

Lintusyöttämömme lintulautamökit muistuttavat muodoltaan Vanhan Porvoon ranta-aittoja ja siksi olemme ne valinneet Porvoon kotimme pihaan. Lintujen ruokinta on aikanaan alkanut yhdestä lintulaudasta, mutta innostuksen myötä sitä on laajennettu.

Science-lehdessä esitetyn tutkimuksen mukaan linnut, jotka saavat hyvän talviruokinnan, jäävät pesimään ruokinta-alueelleen ja saavat myös enemmän poikasia. On mukavaa ylläpitää pihapiirin linnustoa!

Ihanat närhet pelmahtivat paikalle niin, että lumi pöllysi lähikuusen lehvistä, kun linnut pyrähtivät lentoon ja laskeutuivat majesteetillisesti ruokintapaikalle. Ensin turvallisesti puuhun ja vähän myöhemmin lintulautoihin. Kaikkiaan kolme närheä näyttäytyi tänään.

Lunta on paljon myös lintulautojen katoilla.

Uusin hankintamme täksi talveksi oli korkea lintulauta. Se on erityisesti tiaisten suosiossa. Paikalla tänään ainakin kuusi talitilaista, kaksi sinitiaista ja yksi hömötiainen. Vakiovieras töyhtötiainen ei halunnut osallistua bongauspäivään.

Bongauksen kruunasi punapäinen käpytikka, joka aamiaisen syötyään palasi myös lounaalle rasvapallojen ääreen. Tikka naamioituu hyvin kuvaan ja onneksi se viihtyi aterialla niin kauan, että sain sen kuvatuksi. Samaan aikaan jokaisessa lintumökissä oli punatulkku aterialla.

Lisätietoja Pihabongauksesta: https://www.birdlife.fi/tapahtumat/pihabongaus/

Tämän vuoden pihabongauksen tuloksia koko Suomessa:
https://www.tiira.fi/pihabongaus_2019/tulokset.php

Terveisin,

PS. Postaukseen ei liity kaupallista yhteistyötä.

Teehetken ihanat designit

Haudutetun teen täyteläinen ja voimakas tuoksu leijuu keittiössä. Pakkanen paukkuu ulkona ja lämmin juoma tuntuu suorastaan ylelliseltä. Teehetken kruunaa joululahjaksi saatu Marimekon teekannu.

Maija Louekarin Räsymatto-kuosi on hauskasti, epäsäännöllisen säännöllisesti pilkullinen, Se sopii oivallisesti Sami Ruotsalaisen suunnittelemaan Oiva/Siirtolapuutrha-kannuun.

Kannussa oleva teesiivilä on kannun ja kannen tapaan keramiikkaa. Kannen puinen nuppi ja kannun kahva on valmistettu kestävästä kumipuusta.

Teelaadun valinta menee fiiliksen mukaan. Tee on myös yksi suosikkituominen matkoilta ja teetä valmistaessani usein palaan matkamuistoihin. Musta Azerçay kuljettaa minut Azerbaidžaniin, Kaspianmeren rannalle, jossa teetä nautittiin myös säilöttyjen kirsikoiden tai vadelmahillon kera.

Jokaisella teelaadulla on omat haudutuslämpötilansa ja aikansa. Perinteisen mustan teen vesi voi olla lähes sata-asteista ja sitä haudutetaan 3-4 minuutin ajan. Kukkaisen jasmiiniteen vesi on 65-85° asteista ja haudutusaika tuplasti pidempi. Tarkkuus kannattaa, sillä oikea lämpötila ja haudutusaika tuo esiin kunkin teen parhaan maun.

Tällä kertaa yhdistin Azerçay-teeheni omien mehiläistemme tuottamaa hunajaa.
Alessin Acacia  hunajalusikka on lahja sisareltani. Se on saanut muotonsa hunajakennon rakenteesta.

Alvar Aallon suunnittelemalla Siena-kuosilla päällytetty vaneritarjotin sopii kattauksen värisävyihin.

Talviseen teehetken sopivat tietysti myös lumenvalkoiset tulppaanit.

Ihania talvihetkiä,

Tilaa kotitreeneille

Meillä on tapana pitää joulukuusta loppiaiseen saakka ja sen jälkeen palataan arkeen. Tuodaan tulppaanit tupaan ja tehdään tilaa myös kotitreenille.

Crosstrainer saapui taas tv-huoneeseen. Nyt ei enää ole tekosyytä olla kuntoilematta. Iltauutiset ja suosikkisarjat voi katsoa sujuvasti crossin kyydissä. Laite ei ehkä ole sisustamisen kukkanen, mutta toiminnallisesti sen sijainti on loistava. Ehkä tämä sopii vallitsevaan "Epätäydellisyys on sallittu" -sisustustrendiin. Ja tarpeen mukaan laite piiloutuu pois paremman tekemisen tieltä.

Kun hiki yllättää, voi turvautua pyyhkeeseen ja juomaan, kuten salilla konsanaan. Ihanuus on siinä, että ei tarvitse lähteä mihinkään. Treenin voi ajoittaa juuri itselle sopivaan hetkeen ja sujahtaa sitten suoraan suihkuun.

Kotona kuntoiluun on vuosien aikana kertynyt kaikenlaista, painoja ja penkkikin. Nyt nostin esiin jumppamaton ja muutamia painoja treenin tehostamiseksi. Pilates-pallo, -rengas ja -kuminauha jäivät vielä kaappiin. Liian tomera aloitus saattaa kostautua. Ihan pikkuhiljaa pitää itseään houkutella treenin pariin tämänkin vuoden avajaiseksi.

Jumppapallo on suosikkini vatsalihasliikkeissä. Välillä otan pallon myös istuimeksi tietokoneen ääreen, jos teen töitä vielä illalla kotona.

Tänä loppiaisena avasin myös hiihtokauden. Ihanassa talvisäässä oli hauskaa hiihtää, vaikka latua ei vielä kovin paljon ollutkaan. Kun kausi on avattu - monot, sukset, pipot ja rukkaset kaivettu esiin - on helpompi jatkaa. Ja hiihtojen välissä voi sitten kuntoilla kotitelkkarin ääressä.

Terveisin,